Gustaf Gründgens

Gustav Gründgens Hamletina vuonna 1936.

Gustaf Gründgens, alkuperäinen nimi Gustav Heinrich Arnold Gründgens (22. joulukuuta 1899 Düsseldorf, Saksa – 7. lokakuuta 1963 Manila, Filippiinit) oli saksalainen näyttelijä ja ohjaaja. Gründgensin tunnetuimmat roolit olivat rikollispomo Schränker Fritz Langin ohjaamassa elokuvassa M - kaupunki etsii murhaajaa ja Mefistofeles Peter Gorskin ohjaamassa elokuvassa Faust.

Gründgens opiskeli näyttelemistä Düsseldorfissa Louise Dumontin ja Gustav Lindemannin johdolla. Hän palveli ensimmäisessä maailmansodassa vapaaehtoisena länsirintamalla. Kotiutuksensa jälkeen hän opiskeli näyttelemistä teatterikoulussa. Hän perusti kokeellisen teatteriseurueen Laienbund Deutscher Mimiker, johon kuuluivat Gründgensin lisäksi kirjailija Thomas Mannin lapset Klaus Mann ja Erika Mann sekä näytelmäkirjailija Frank Wedekindin tytär Pamela Wedekind.

Klaus Mann kirjoitti seurueelle vuonna 1924 näytelmän Anja ja Esther. Se kertoi neuroottisesta nelikosta, johon kuului kaksi tyttöä ja kaksi poikaa ja jotka kaikki olivat rakastuneita toisiinsa. Gründgensin ohjaama Anja ja Esther sai ensi-iltansa Hampurissa lokakuussa 1925 ja herätti suurta huomiota skandaalimaisen sisältönsä vuoksi, mutta myös siksi, että näyttelijöistä kolme oli kuuluisien kirjailijoiden lapsia.

Gründgens meni naimisiin Erika Mannin kanssa 1926, mutta avioliitto oli onneton ja päättyi eroon 1929. Gründgens oli tuohon aikaan vasemmistolainen, kuten Mannin sisarukset. Gründgens alkoi työskennellä kuuluisan ohjaajan Max Reinhardtin kanssa. Vuonna 1932 hän sai ensimmäisen kerran esittää Mefistofeleen roolia Goethen näytelmässä Faust. Myöhemmin hänet tunnettiin parhaiten juuri tästä roolihahmosta.

Gründgensistä tuli Saksassa suosittu teatterinäyttelijä, joka loisti klassisissa rooleissa mutta oli vakuuttava myös moderneissa draamoissa. Vuonna 1930 Gründgens aloitti teatterin rinnalla myös elokuvanäyttelijän uran. Hän oli parhaimmillaan näytellessään epäilyttäviä hahmoja ja erikoistui esittämään kylmiä älykköjä, kyynisiä snobeja, roistoja ja nautiskelijoita. Vuonna 1938 Gründgens perusti elokuvien tuotantoyhtiö Terra Filmkunstin.

Gründgensin suhde natseihin oli ristiriitainen. Hän esiintyi joissakin natsihallinnon propagandaelokuvissa ja oli Hermann Göringin suosikkinäyttelijä mutta pelasti toisaalta antifasistina tunnetun näyttelijä Ernst Buschin hengen. Gründgens oli Preussin valtionteatterin johtaja vuosina 1937–1945.

Toisen maailmansodan jälkeen Gründgens joutui yhdeksäksi kuukaudeksi Neuvostoliiton internointileirille. Useat kollegat, muun muassa Ernst Busch, vetosivat neuvostoliittolaisiin Gründgensin vapauttamiseksi. Vapauduttuaan Gründgens palasi näyttämölle. Hänen kuuluisin roolisuorituksensa oli Mefistofeles Goethen näytelmässä Faust vuosina 1956–1957.

Gründgens oli naimisissa kahdesti. Vuosina 1926–1929 hän oli naimissa Erika Mannin kanssa ja vuosina 1936–1946 näyttelijä Marianne Hoppen kanssa. Molemmat avioliitot päättyivät eroon.

Gründgens kuoli Filippiineillä Manilassa 1963, mahdollisesti unilääkkeiden yliannostukseen.

Mefisto

Klaus Mann kirjoitti vuonna 1936 avainromaanin Mefisto, jonka päähenkilö on Hendrik Höfgen, jolla on hämäriä yhteyksiä natseihin. Gründgens on Höfgrenin ilmiselvä esikuva, ja Mannin kuoleman jälkeen Gründgensin ottopoika ja perillinen Peter Gorski haastoi kirjan kustantajan oikeuteen. Pitkällisen oikeuskäsittelyn jälkeen teos kiellettiin Länsi-Saksassa.

István Szabó ohjasi vuonna 1981 Mannin teoksen pohjalta elokuvan Mephisto. Sen pääosassa näyttelee Klaus Maria Brandauer.

Virolainen teatteriohjaaja Kertu Moppel on dramatisoinut ja ohjannut Mannin teoksesta näytelmän Mefisto, joka sai ensi-iltansa Tallinnassa keväällä 2021. Viron draamateatteri esittää Mefiston Helsingin juhlaviikkojen aikana Kansallisteatterissa.

Aiheesta muualla

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Gustaf Gründgens Wikimedia Commonsissa