Gustaf Fogelholm

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Gustaf Fogelholm (22. tammikuuta 1864 Oulu26. toukokuuta 1940 Helsinki) oli Nokia-yhtiön toimitusjohtaja 1895–1918.[1][2]

Fogelholm kävi 1885 Haminan kadettikoulun, mutta erosi 1886 armeijan palveluksesta luutnanttina vain vuoden kuluttua valmistumisestaan ja siirtyi opiskelemaan insinööriksi. Vuosina 1887–1888 hän teki opintomatkoja Sveitsiin, Saksaan ja Italiaan. Vuonna 1888 hän meni naimisiin Gertrud Idestamin kanssa, jonka isä oli tuolloin paperiteollisuuteen keskittyneen Nokia-yhtiön perustaja ja johtaja Fredrik Idestam. Toimittuaan Nokialla kassanhoitajana 1888–1890 ja Suomen Yhdys-Pankissa konttoristina 1890–1891 sekä 1892 pankin Viipurin konttorin toisena johtajana Fogelholm tuli 1892 Ab Walkiakosken isännöitsijäksi. Jo kolme vuotta myöhemmin 1895 hän seurasi appeaan Nokian toimitusjohtajana.[1][2]

Fogelholmin johtajankaudella paperiteollisuus kärsi kannattavuusongelmista, mutta Nokian toiminta laajeni huomattavasti. Yhtiö investoi voimakkaasti voimantuotantoon ja rakennutti 1900-luvun alussa suuret voimalaitokset, joista riitti sähköä myytäväksi asti. Maailmansodan aikana päätuotteeksi muodostui sanomalehtipaperi, jolle oli Venäjällä lähes rajaton kysyntä, mutta yhtiön tulos pysyi huonona. Vuonna 1918 Suomen Gummitehdas Oy valtasi Nokian enemmistön ostamalla Fogelholmin osakkeet. Fogelholm toimi tämän jälkeen kaksi vuotta Kaupunkien ja maalaiskuntien keskuslainarahaston toimitusjohtajana ja sen jälkeen erinäisten yhtymien ja teollisuuden työnantajaorganisaatioiden hallituksissa. Nokia Oy:n johtokunnan puheenjohtajana Fogelholm oli vuodesta 1930 alkaen. Suomen sisällissodan aikana Fogelholm toimi Nokian suojeluskunnan päällikkönä. Hän oli Pirkkalan kunnanvaltuuston jäsenenä ja Pirkkalan Säästöpankin isännistön puheenjohtajana.[1][2]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c Juuso Salokoski: Fogelholm, Gustaf (1864 - 1940) Kansallisbiografia-verkkojulkaisu (maksullinen). 25.8.2000. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.
  2. a b c 70 vuotta, Aamulehti, 23.01.1934, nro 21, s. 5, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot