Grönlanninpallassota

Grönlanninpallassota
Kanadan rannikko sen yksinomaisen talousvyöhykkeen lähistöllä. Suurin osa kiistasta koski tätä aluetta.
Päiväys 1994–1996 Paikka Newfoundlandin matalikko ja Englannin kanaali Lopputulos Kanadan oikeus kaloihin tunnustettiin
Osapuolet
Kanada	Espanja

Grönlanninpallassota (esp. Guerra del Fletán; ransk. Guerre du flétan) oli vuosina 1994–1996 tapahtunut kansainvälisesti merkittävä kalastuskiista Kanadan ja Espanjan välillä. Kiista alkoi siitä kun huomattava määrä espanjalaisia troolialuksia alkoi kalastaa Kanadan rannikolla juuri ja juuri sen yksinomaisen talousvyöhykkeen rajoilla. Kanadan laivasto pysäytti espanjalaisten kalastuksen syyttäen heitä alamittaisten yksilöiden pyydystämisestä ja Euroopan unionin asettaman saaliskiintiön ylittämisestä. Euroopan unionin maat Isoa-Britanniaa ja Irlantia lukuun ottamatta asettuivat tukemaan Espanjaa.

Taustaa

Tilasto turskan kokonaissaaliista Atlantilla 1950–2012. Huomaa palkkien nousu vasta 1990-luvun puolivälin jälkeen.

Newfoundlandin matalikon kalansaaliiden romahtamisen takia Kanadan kalastusala oli vaikeuksissa. Sen tärkeä saalis turska oli taantunut alle tuhannessa vuodessa ennätyksellisestä saaliskalasta uhanalaiseksi lajiksi. Tämä kalakantojen dramaattinen lasku johti siihen, että Kanadan kaupallinen kalastusala menetti noin 50 000 työpaikkaa ja monia yhteisöjä oli tuhoutunut niiden tärkeimmän, joskus jopa ainoan tulonlähteen menetyksen takia. Yrittäessään elvyttää kalakantojansa Kanada oli rajoittanut merkittävästi turskan kalastusta maassa. Se oli rajoittanut kalastamaan lähtevien troolarien määrää ja asettanut harvoille lähteville sääntöjä verkkojen silmien maksimikoosta. Odotettaessaan näiden toimenpiteiden voimaantuloa Kanadan hallitus etsi epätoivoisesti uutta kalalajia kestävän kalastuksen kohteeksi. He päätyivät grönlanninpallakseen sen suhteellisen runsauden sekä hyvän arvon ruokakalana ja kasvavan taloudellisen arvon vuoksi.

Kiistan kulku

Kiista alkaa

Kanada oli siis ryhtynyt kalastamaan grönlanninpallasta saadakseen siitä väliaikaisen pelastuksen turskan toipumiseen saakka. Muut valtiot kuitenkin kalastivat myös grönlanninpallasta, usein aivan Kanadan yksinomaisen talousvyöhykkeen reunoilla ja käyttäen Kanadassa laittomia kalastusvälineitä, kuten pienisilmäisiä verkkoja. Kanadalaiset väittivät sen lisäksi, että ulkomaisilla aluksilla oli liian suuret kiintiöt, ne kalastivat liian intensiivisesti ja että niiden liikakalastus talousvyöhykkeen reunalla kumoaisi kaikki säilyttämistoimenpiteet, jotka Kanada oli toteuttanut kalakantojensa elvyttämiseksi. Kanada oli rajoittanut grönlanninpallassaaliitaan 27 000 tonniin vuodessa varmistaakseen, ettei sille tapahtuisi samoin kuten turskalle, mutta Euroopan unionin troolarit kalastivat vuosittain 50 000 tonnia. Kanadalaiset alkoivatkin hiljalleen turhautua tähän ja puuttuivat tilanteeseen vuonna 1995, jolloin Kanadan kalastus- ja meriministeriön johtaja Brian Tobin päätti, että Kanada osoittaa vesien suojelun vakavuutensa tekemällä jostain ulkomaisesta aluksesta esimerkin.

Estai

Kanadalainen ilmapartiolentokone huomasi 9. maaliskuuta espanjalaisen keittämöaluksen Estain troolaavan noin 32 kilometriä talousvyöhykkeen rajojen ulkopuolella. CCGS Sir Wilfred Grenfell -aluksen johtamat merivoimien ja rannikkovartioston alukset alkoivat seurata Estai-alusta. Huomatessaan kanadalaisten seuraavan Estain kapteeni Enrique Davila Gonzalez käski miehistön leikata aluksen kalastusverkot irti ja purjehti huippunopeudella poispäin kanadalaisista.

Useiden tuntien seuraamisen jälkeen Estai luovutti vasta, kun Kanadan rannikkovartioston alus Cape Roger ampui konekiväärillä sen keulan yli ja varoitti seuraavan laukauksen kohdistuvan Estaihin. Siihen mennessä muut espanjalaiset kalastusalukset olivat saapuneet auttamaan Estaia, ja Sir Wilfred Grenfellin oli pidettävä pois ne poissa vesitykkien avulla kun kalastus- ja meriministeriön virkamiehet astuivat Estaille. Sen miehistö pidätettiin, kun Kanadan troolarit nostivat Estain verkot merenpohjasta ja totesivat niiden silmäkoon olevan paljon pienempi kuin mitä Kanadan laki sallii, joten Estain otaksuttiin kalastaneen laittomasti. Brian Tobin järjesti myöhemmin tiedotustilaisuuden New Yorkissa Yhdistyneiden Kansakuntien pääkonttorilla, minne hän oli ripustanut Estain verkon nosturiin roikkumaan. Hän kuvaili maailman tiedotusvälineille yksityiskohtaisesti verkon silmän pienuudesta. Hän oli vakuuttunut siitä, että vesillä, joilla Estai kalasti, tuli soveltaa Kanadan lakia, ja että Kanadalla oli lailliset valtuudet ryhtyä toimiin espanjalaista alusta vastaan ja pidättää miehistö.

Tilanne kärjistyy

Espanjalaiset olivat raivoissaan ja vaativat Estain ja sen miehistön välitöntä vapauttamista. He väittivät, että Kanadalla ei ollut oikeutta pidättää aluksen miehistöä, koska se oli kalastanut Kanadan talousvyöhykkeen ulkopuolella kansainvälisillä vesillä, missä silmäkokoja säätelevät lait eivät päde. Kanadalaiset taas vetosivat vuoden 1982 meriyleisoikeussopimukseen, jonka mukaan heillä oli laillinen oikeus suojella talousvyöhykkeensä ja kansainväliset vesialueet ylittävän kalakannan, ja näillä vesillä kalastaviin aluksiin sovellettaisiin Kanadan lakia. Espanjalaisten kannalta tilanne vaikeutui entisestään, kun puolueeton tarkastus Estaille selvisi, että 70–80 prosenttia aluksen kalastamista kaloista oli alikokoisia tai suojeltuja, ja valelaipio paljasti salaiset varastosäiliöt, joissa oli kaksikymmentäviisi tonnia ankarasti suojeltua liejukampelaa. Lisäksi kapteenilla oli kaksi erilaista kalastuspäiväkirjaa, joihin hän oli kirjannut saaliitansa. Syyt Estain verkkojensa katkomiseen ja yritykseen paeta Kanadan joukkoja olivat nyt ilmeisiä.

Euroopan maat jakautuivat sen suhteen, mitkä maat tukivat kumpaakin riidan osapuolta. Iso-Britannia ja Irlanti puolustivat Kanadaa, ja Estain ilmeisen virheellisestä toiminnasta huolimatta Euroopan unioni tuki Espanjaa, mistä erityisesti Islannin tuki Espanjalle oli vahvaa. Saksa tarjosi espanjalaisille merivoimiensa tuen, kun taas Ison-Britannian pääministeri John Major otti riskin kääntyä Euroopan unionin kantaa vastaan antamalla voimakasta tukea kanadalaisille. Kanadaa vastaan yritettiin esittää kauppapakotteita, jotka kuitenkin kaatuivat Britannian vastustukseen.

Kanada vapautti myöhemmin kapteeni Gonzalezin ja Estain miehistön, ja pian sen jälkeen myös Estai-alus vapautettiin, kun aluksen omistajat olivat ensin maksaneet 500 000 dollarin sakon, ja alus purjehti takaisin kotisatamaansa Luoteis-Espanjaan. Kanada ei kuitenkaan aloittanut neuvotteluja ennen kuin kaikki ulkomaiset kalastusalukset poistuvat riidanalaiselta alueelta talousvyöhykkeen reunalla. Espanja kieltäytyi määrätietoisesti tekemään tätä, ja lähetti troolarit takaisin sinne, tällä kertaa Espanjan laivaston Serviola-luokan partioveneellä suojeltuina. Espanja aloitti myös vakavamman, fregateista ja säiliöaluksista koostuvan työryhmän valmistelemisen alueelle suuntautumiseksi. Maaliskuun lopulla maiden välillä käydyt neuvottelut lakkasivat ja kanadalaiset alukset alkoivat leikata espanjalaisen troolin verkkoja. Tilanne alkoi kärjistyä, kun Espanja lähetti alueelle toisen partioveneen ja Kanada kasvatti alustensa ja ilmapartiointinsa määrää talousvyöhykkeensä reunalla. Kanadan pääministerin Jean Chréteinin raportoitiin myös antaneen merivoimilleen luvan tulittaa talousvyöhykkeellä tai sen lähistöllä purjehtivia Espanjan merivoimien aseistettuja aluksia.

Konflikti ratkeaa

Kun EU ymmärsi, että kiistasta olisi mahdollisesti voinut puhjeta todellinen taistelu, se alkoi painostaa Espanjaa suostumaan sopimukseen, ja yhteisymmärrys saavutettiin 5. huhtikuuta. Sen mukaan Espanja joutui poistumaan kiistanalaiselta vyöhykkeeltä ja Kanadan oikeus karkottaa ulkomaiset kalastusalukset alueelta sotilaallista voimaa käyttäen hyväksyttiin. Kanadan grönlanninpallaskiintiötä pienennettiin, ja se palautti Estain omistajille heiltä perimänsä 500 000 dollarin sakon.