Gryllos (Plutarkhos)
| Gryllos Järjettömien eläinten järjenkäytöstä |
|
|---|---|
| Περὶ τοῦ τὰ ἄλογα λόγῳ χρῆσθαι | |
| Alkuperäisteos | |
| Kirjailija | Plutarkhos |
| Kieli | muinaiskreikka |
| Genre | filosofia |
| Julkaistu | n. 100 |
| Suomennos | |
| Suomentaja | Tua Korhonen |
| Kustantaja | Gaudeamus |
| Julkaistu | 2015 |
| ISBN | 978-952-495-352-8 |
| Sarja: Moralia | |
 Löydä lisää kirjojaKirjallisuuden teemasivulta |
|
Gryllos eli Järjettömien eläinten järjenkäytöstä[1] (m.kreik. Περὶ τοῦ τὰ ἄλογα λόγῳ χρῆσθαι, Peri tū ta aloga logō khrēstai; lat. Bruta animalia ratione uti) on Plutarkhoksen Moralia-kokoelmaan (kirja XII, 67) kuuluva humoristinen dialogi, joka käsittelee eläinten henkisiä kykyjä sekä vertailee ihmisiä ja eläimiä hyveen suhteen.
Sisältö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Plutarkhoksen dialogi käsittää yhdeksän lukua. Se on mahdollisesti Plutarkhoksen nuoruudentyö, mutta jotkut ovat myös epäilleet sen aitoutta. Tekstissä on jonkin verran aukkokohtia, ja se päättyy yht’äkkisesti.[2]
Dialogi sijoittuu Kirken saarelle. Siinä keskustelevat Odysseus sekä hänen miehistöönsä kuuluva Gryllos, jonka Kirke on noitunut siaksi muun miehistön tavoin. Odysseus haluaisi palata kotiin, mutta Kirken mukaan siat ovat haluttomia lähtemään. Kirke valitsee Grylloksen miehistön puhemieheksi. Gryllos selittää, että miehistö valitsee mieluummin eläimen muodon kuin kotiinpaluun. Sen mukaan eläimillä on suurempi luonnollinen kyky hyveeseen kuin ihmisillä.[3] Gryllos antaa useita esimerkkejä erilaisista hyveistä, kuten rohkeus ja kohtuus. Lisäksi se kuvaa eläinten ihanteellista yksinkertaista elämää, jonka niiden aistit ja äly mahdollistavat.
Teos kritisoi näin näkemystä, jonka mukaan ainoastaan kieltä ja retoriikkaa painottava paideia mahdollistaa älyllisyyden ja kulttuurin. Näin siinä voidaan nähdä kyynistä virettä, joka suuntautuu samalla stoalaisia ja epikurolaisia vastaan.[3]
Sian nimi Gryllos (Γρύλλος) on sanaleikki, joka viittaa toisaalta onomatopoeettisesti sikojen ääntelyyn, toisaalta tietynlaiseen samannimiseen vulgaariksi kuvattuun egyptiläiseen tanssiin (γρυλλισμός, gryllismos)[4] ja edelleen samannimiseen karikatyyriseen maalaustyyliin.[3]
Plutarkhos käsitteli eläinten henkisiä kykyjä myös tutkielmissaan Lihansyönnistä (De esu carnium) ja Eläinten älykkyydestä (De sollertia animalium).
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Sironen, Erkki & Vesterinen, Sampo: Liite Plutarkhoksen kirjallinen jäämistö, teoksessa Plutarkhos: Hellien tunteiden kirja, s. 191–193. Suomentaneet ja selityksin varustaneet Erkki Sironen ja Sampo Vesterinen. Jälkisanat Erkki Sironen. Olympos-sarja. Helsinki: Tammi, 2005. ISBN 951-31-3274-9.
- ↑ Plutarch: Moralia, s. 487–533. Vol. XII. Loeb Classical Library, 1957.
- ↑ a b c Herchenroeder, Lucas: Τί γὰρ τοῦτο πρὸς τὸν λόγον; Plutarch’s Gryllus and the So-Called Grylloi. American Journal of Philology, 2008, 129. vsk, nro 3 (515), s. 347–379. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 11.12.2009.
- ↑ Liddell, Henry George & Scott, Robert: γρυλλισμός, ὁ A Greek-English Lexicon. 1940. Oxford: Clarendon Press / Perseus Digital Library, Tufts University. (englanniksi)
Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Suomennos[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Plutarkhos: Gryllos. Teoksessa Plutarkhos: Eläinten älykkyydestä ja muita kirjoituksia. Sisältää kirjoitukset: Eläinten älykkyydestä. Gryllos. Pitopuheita (valikoima). Suomentaneet Tua Korhonen ja Liisa Kaski. Helsinki: Gaudeamus, 2015. ISBN 978-952-495-352-8.
Muita käännöksiä ja tekstilaitoksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Plutarch: Beasts Are Rational. Teoksessa Plutarch: Moralia. Volume XII. Loeb Classical Library 406. Concerning the Face Which Appears in the Orb of the Moon. On the Principle of Cold. Whether Fire or Water Is More Useful. Whether Land or Sea Animals Are Cleverer. Beasts Are Rational. On the Eating of Flesh. Cambridge, MA: Harvard University Press. Kreikankielinen alkuteksti ja englanninkielinen käännös.
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Plutarch: Gryllus (englanniksi)