Gottfried Keller
Gottfried Keller (19. heinäkuuta 1819 Zürich, Sveitsi – 15. heinäkuuta 1890 Zürich, Sveitsilähde?) oli sveitsiläinen kirjailija, joka tunnetaan esimerkiksi kehitysromaanistaan Viheriä Heikki.[1]
Keller opiskeli ensin maisemamaalausta Münchenissä 1840–1842, mutta tiukan taloustilanteen vuoksi hän joutui palaamaan kotikaupunkiinsa Zürichiin, missä hän pian huomasi olevansa lahjakkaampi runoilijana kuin maalarina.[2]
Kellerin ensimmäinen runokokoelma Gedichte (1846) sai kriitikoilta tunnustusta. Hän sai zürichiläisen valtionapurahan ja saattoi siten asettua useaksi vuodeksi Heidelbergiin, jonka yliopistossa hän täydensi opintojaan. Hän siirtyi 1850 Berliiniin perehtyäkseen teatteritaiteeseen, sillä hän aikoi näytelmäkirjailijaksi. Draamaluonnoksiaan hän ei kuitenkaan saanut valmiiksi. Sen sijaan hän julkaisi uuden sarjan runoja Neue Gedichte (1851) ja laajan omaelämäkerrallisen romaanin Der grüne Heinrich (1854–1855, Viheriä Heikki), joka nosti hänet merkittävimpien saksalaisten kirjailijoiden joukkoon. Siinä hän kuvaa erehdystään uravalinnassaan ja taiteellisessa ja uskonnollisessa kehityksessään.[2]
Vuonna 1856 ilmestyi ensimmäinen nidos hänen kertomuksiaan Die Leute von Seldwyla (Seldwylan asukkaat), joiden huumori ja taiteellinen sommittelu herättivät ihastusta. Suuri yleisö löysi ne kuitenkin vasta vähitellen. Vuonna 1861 Keller nimitettiin Zürichin kantonin ensimmäiseksi valtionkirjuriksi, ja hän pysyi virassa vuoteen 1876. Tehtävä oli niin vaativa, ettei hänelle juuri jäänyt aikaa kirjalliseen työhön. Sieben Legenden kuitenkin ilmestyi 1872. Hän saattoi keskittyä kirjoittamiseen vasta virasta luovuttuaan. Keller muokkasi uudelleen romaaninsa Der grüne Heinrich ja julkaisi uuden kokoelman novelleja Züricher Novellen (1878). Siinä ilmenee tekijän elämänilo entistä vahvempana. Vuonna 1883 Keller julkaisi aikojen kuluessa syntyneillä lyyrisillä runoilla laajennetun runokokoelman Gesammelte Gedichte. Aikansa epäkohtia hän ruoski satiirisessa romaanissa Martin Salander (1886, Martti Salander). Kellerille ominaista on idealismi, huumori, havainnollinen ja omintakeinen mielikuvitus ja erinomainen esityskyky. Eeppisenä runoilijana hän kuuluu vuosisatansa parhaisiin.[2]
Keller julkaisi kootut teoksensa itse 1889–1890. Kellerin kuoltua Jakob Baechtold julkaisi Nachggelassene Schriften und Dichtungen (1893) ja Gottfried Kellers Leben. Seine Briefe und Tagebücher (1892–1896) sekä liitteenä Gottfried Keller Bibliographie (1897).[2]
Valikoima teoksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Gedichte, 1846
- Neuere Gedichte, 1851
- Der Grüne Heinrich, 1854–55 (suom. Viheriä Heikki)
- Die Leute von Seldwyla, 1856–74 (suom. Seldwylan asukkaat)
- Sieben Legenden, 1872 (suom. Seitsemän legendaa)
- Romeo und Julia auf dem Dorfe, 1876 (suom. Maakylän Romeo ja Julia)
- Züricher Novellen, 1878–79
- Das Sinngedicht, 1882 (suom. Seitsemän rakkautta)
- Gesammelte Gedichte, 1883
- Martin Salander, 1886 (suom. Martti Salander)
- Sämtliche Werke, 1889
- Nachgelassene Schrifter und Dichtungen, 1893
Suomennetut teokset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Seldwylan asukkaat: kertomuksia. 1–2 (Die Leute von Seldwyla), suom. -ai-. Tampere: Hagelberg 1887–1888. Sarja: Helppohintainen suomalainen romaanikirjasto, 6
- Martti Salander (Martin Salander), suom. Kyösti Wilkuna, Helsinki: Otava 1908. Sarja: Otavan romaanisarja, n:o 37. – Helsinki: Otava 1916. Sarja: Otavan 2 markan kirjasto, 4
- Novelleja, suom. V. A. Koskenniemi, Porvoo: WSOY 1908. Sarja: Suurten kertojain teoksia, 19
- Maakylän Romeo ja Julia, suom. V. A. Koskenniemi, Porvoo: WSOY 1921
- Viheriä Heikki. 1–4 osa (Der Grüne Heinrich), suom. J. V. Lehtonen, Porvoo: WSOY 1921–1922.: Mainehikkaita romaaneja, 1
- Seitsemän rakkautta (Das Sinngedicht), suom. Toini Heikinheimo, Tammi 1948
- Seitsemän legendaa (Sieben Legenden), suom. Lauri Viljanen, Porvoo: WSOY 1953. Sarja: Pieni kirjasto, 9
Suomennettuja runoja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kellerin runojen suomennoksia on julkaistu seuraavissa antologioissa:[3]
Laulujen virta: saksalaista lyriikkaa seitsemänsadan vuoden varrelta, suom. Arvi Kivimaa, WSOY 1936
- Erään lapsen ruumiin ääressä
- Sadesää
- Surussa: 1
- Surussa: 2
- Sydämelle
- Vanha kerjäläinen
sekä runot
- Lipunkantajan laulu, teoksessa: Yrjö Jylhä, Veri ja kulta: Yrjö Jylhän suomentamaa maailmanlyriikkaa, Otava 1954
- Metsälaulu (Waldlied), suom. Aale Tynni, Tuhat laulujen vuotta: valikoima länsimaista lyriikkaa, toim. Aale Tynni, WSOY 1957, 1974 ISBN 951-0-06216-2 ja 2004 ISBN 951-0-29121-8
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Petri Liukkonen: Gottfried Keller (1819–1890) Authors' Calendar. Viitattu 14.6.2008. (englanniksi)
- ↑ a b c d Keller, Gottfried, Tietosanakirja osa 4, palsta 673. Tietosanakirja-osakeyhtiö 1912 (Runeberg.org)
- ↑ Gottfried Keller, (Arkistoitu – Internet Archive) Luettelo suomennetuista runoista, Linkki maailman runouteen, Runotietokanta, Lahden kaupunginkirjasto. Päivitetty 17.5.2021, viitattu 1.7.2021
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Gottfried Keller Wikimedia Commonsissa
- Vapaasti ladattavia Gottfried Kellerin e-kirjoja Projekti Lönnrotilta sekä Project Gutenbergiltä
- Olli Nuorto : Gottfried Keller kaskujen sankarina, Helsingin Sanomat Viikkoliite, 03.02.1929, nro 5, s. 2, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot
| ||||||||||||||||||||||||||
