Goodbye Lenin
| Goodbye Lenin | |
|---|---|
| Good Bye Lenin! | |
 |
|
| Ohjaaja | Wolfgang Becker |
| Käsikirjoittaja |
|
| Tuottaja | |
| Säveltäjä | Yann Tiersen |
| Kuvaaja | Martin Kukula |
| Leikkaaja | Peter R. Adam |
| Tuotantosuunnittelija | Lothar Holler |
| Pukusuunnittelija | Aenne Plaumann |
| Pääosat | |
| Valmistustiedot | |
| Valmistusmaa | Saksa |
| Tuotantoyhtiö | X-Filme Creative Pool (käännä suomeksi) |
| Levittäjä | Warner Bros. Pictures |
| Ensi-ilta | 2003 |
| Kesto | 121 min |
| Alkuperäiskieli | saksa |
| Budjetti | 4 800 000 euroa[1] |
| Tuotto | 79 384 880 USD[2] |
| Aiheesta muualla | |
| Virallinen sivusto | |
| IMDb | |
| Elonet | |
| AllMovie | |
Goodbye Lenin (Good Bye, Lenin!) on Wolfgang Beckerin ohjaama saksalainen tragikoominen elokuva, joka sai ensi-iltansa vuonna 2003. Elokuva on nähty usein osana ostalgia-huumaa.
Elokuvan pääosissa ovat Daniel Brühl, Katrin Saß, Tšulpan Hamatova, Maria Simon ja Florian Lukas. Elokuva oli menestys ympäri maailmaa ja on saanut useita palkintoja.
Juoni[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Elokuvan tapahtumapaikkana on Itä-Berliini vuosina 1989 ja 1990. Alexander Kernerin (Daniel Brühl) äiti Christiane Kerner (Katrin Saß) on vankka sosialismin kannattaja. Äiti saa sydänkohtauksen nähdessään poikansa hallituksen vastaisissa mielenosoituksissa ja vaipuu koomaan.
Kun äiti monen kuukauden päästä herää koomasta, on kaikki muuttunut. Berliinin muuri on murtunut ja Saksat ovat yhdistymässä. Koska lääkärin mielestä Alexin äidin sydän on yhä heikko eikä välttämättä kestä suuria järkytyksiä, päättää Alex uskotella äidilleen kaiken olevan ennallaan.
Elokuvan loppupuolella äiti joutuu uudestaan sairaalaan, ja hoitaja kertoo hänelle totuuden. Äiti ei kuitenkaan tohdi kertoa pojalleen tietävänsä. Pian äiti kuolee, eikä Alex saanut tietää että hänen äitinsä tiesi totuuden.
Arvioita[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Turun Sanomien Tapani Maskulan mielestä tässä on kerrankin elokuva, jonka kertomuksessa on enemmän painoarvoa kuin visuaalisesti köyhässä toteutuksessa. Se on hänestä nokkela satiiri, joka valaisee yhdistyneen Saksan lähihistoriassaan kokemia kriisejä ja traumoja sekä yksityisten ihmisten arkielämässä että vertauksellisella tasolla.[3]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Goodbye, Lenin! The Numbers. Viitattu 12.2.2012. (englanniksi)
- ↑ Good Bye, Lenin! Box Office Mojo. Viitattu 12.2.2012. (englanniksi)
- ↑ Maskula, Tapani: Lavastettu paratiisi Turun Sanomat. 8.11.2003. Viitattu 22.4.2019.
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Elokuvan virallinen sivusto (saksaksi)
- Goodbye Lenin Elonet.
- Goodbye Lenin Internet Movie Databasessa (englanniksi)