Golyminin taistelu

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Gołyminin taistelu
Osa Napoleonin sotia
Päivämäärä:

26. joulukuuta (J: 14. joulukuuta) 1806

Paikka:

Gołymin-Ośrodek, Puola

Lopputulos:

Onnistunut venäläisten vetäytyminen

Osapuolet

Ranskan keisarikunta

Venäjän keisarikunta[1]

Komentajat

Joachim Murat

Dmitri Golitsyn

Vahvuudet

38 000 miestä[2]

16 000–18 000 miestä.
28 tykkiä[3]

Tappiot

700

750

{{Neljäs liittokunta}}

Gołyminin taistelu (ven. Битва при Голымине, Bitva pri Golymine, ransk. Bataille de Golymin) taisteltiin 26. joulukuuta 1806 talvisissa olosuhteissa. Venäläiset olivat vetäytymässä käskyn mukaisesti Ostrołękaan ranskalaisten hyökätessä. Gołyminin ja Pułtuskin taistelut taisteltiin samana päivänä. Gołymin sijaitsee noin 90 kilometriä pohjoiseen Varsovasta.

Taistelun yleistaustaa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Puola-Liettua jaettiin Puolan kolmannessa jaossa ja pohjoisosat siirtyivät Preussin alaisuuteen. Preussi liittyi vuonna 1806 Napoleonin vastaiseen neljänteen liittokuntaan. Samana vuonna Preussi luhistui sotilaallisesti ja moraalisesti Jenan–Auerstedtin taistelussa[4] 14. lokakuuta (J: 2. lokakuuta). Napoleon eteni itään valloittaen Puolaa. Venäjä lähti taistelemaan Napoleonia vastaan ja Preussin jäljellä oleva armeija tuki venäläisiä.

Taistelun strateginen tausta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kartalla ovat Ranskan, Venäjän ja Preussin joukot joulukuussa 1806 sekä taistelupaikat

Napoleon saapui Varsovaan 19. joulukuuta 1806 (J: 7. joulukuuta). Venäläisten joukkoja komensi vanha ja sairas Kenraalisotamarsalkka Mihail Kamenski. Venäjän 1. Armeijan noin 55 000–68 000 miestä [5] komensi ratsuväen kenraali Levin August von Bennigsen. Armeija oli joutunut vetäytymään Veiksel -joelta Wkra -joelle[6] tarkoituksenaan yhdistyä jalkaväenkenraali Buxhoevdenin 37 000 [7] miehen vahvuisen 2. Armeijan kanssa, joka ei kuitenkaan ehtinyt taisteluihin mukaan.

Joulukuun alussa Kamenski yritti päästä takaisin Veiksel-joelle[8]. Ranskalaiset onnistuivat kuitenkin ylittämään Veikselin ja sen sivujoen Narewin suulla olevan Modlin linnoituksen ja kohdalla tekemällä sen puolustusasemaksi. Kun vielä preussilaisten joukkojen kenraalimajuri L'Estocq epäonnistui valloittamaan Toruńin, Bennigsen antoi vetäytymiskäskyn sekä käskyn asettua puolustukseen Wkra -joelle [9].

Napoleon uskoi venäläisten nyt vetäytyvän ja käski Toruńin ja Varsovan välillä olevien armeijakuntiensa hyökätä eri puolilla venäläisten kimppuun. Ranskan marsalkka Murat sai johdettavakseen Davoutin III Armeijakunnan, Augereaun VII Armeijakunnan, Lannesin V Armeijakunnan ja Muratin I reserviratsuarmeijakunnan. Heidän tavoitteensa oli Pułtusk. Samanaikaiseti Neyn VI Armeijakunnan, Bernadotten I Armeijakunnan sekä Bessièresin II reserviratsuväkiarmeijakunnan tavoitteena oli iskeä venäläisten oikeaa sivustaan. Soultin IV Armeijakunta yhdisti armeijan molemmat sivustat keskeltä[10].

Ennen ja Gołyminin ja Pultuskin taisteluita tapahtuivat seuraavat yhteenotot:

Taisteluun johtaneet tapahtumat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kamenski pelkäsi joutuvansa saarretuksi ja käski aloittaa vetäytymisen Ostrołękaan. Bennigsen vastusti esimiehensä käskyä ja asettui puolustukseen Pułtuskiin. Kenraaliluutnantti Dmitri Golitsynin 4. divisioona ja kenraaliluutnantti Dmitri Dohturovin 7. divisioona olivat vetäytymässä käskyn mukaan Ostrołękaan Makówin ja Różanin kautta.

Napoleonin takaa-ajo käskyn mukaisesti Pierre Augereaun Desjardinin 1. divisioonan tuli lähteä aamulla klo 07.30 Kałęczynistä (powiat ciechanowski, tämä Kałęczyn sijaitsee noin 15 km linnuntietä Gołyminin Kałęczynistä) ja Heudeletin 2. divisioonan lähtö oli klo 09.00. Heidän piti marssia Sońskin kautta kun taas Durosnelin ratsuväen tehtävänä oli katkaista Ciechanówin ja Gołyminin välinen tie ja koota venäläisten jättämää kuormastoa. Muratin ratsuväen tuli lähteä Garnowo Dużesta[14]. Davoutin lähtöpaika marssille olivat Klukowo ja Strzegocin.

Sääolosuhteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Leuto syksyinen sää oli kestänyt poikkeuksellisen pitkään[15]. Lisäksi vuodenajalle tavanomaisen kylmyyden ja pakkasen oli lauhduttanut suojasääpäivät[16]. Molempien taistelevien osapuolien taktiset liikkeet ja huolto olivat hankalia suorittaa. Erityisesti ranskalaiset hyökkäävänä osapuolena olivat vaikeuksissa huoltonsa ja tykistönsä kanssa. Ranskalaiset eivät pystyneet kuljettamaan yhtään tykkiä Gołyminiin. Taistelu suoritettiin päivän lyhyyden takia hämärässä ja pimeällä.

Taistelupaikka[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Gołyminin kylä ja ympäristö on hyvin tasaista ja alue suosii puolustajaa lännestä lähestyvää vihollista vastaan. Kylän pohjoista puolta lukuun ottamatta sitä ympäröi laajat metsiköt ja kosteikot. Gołyminin kylä on viiden tien risteyksessä. Pääväylä kulkee kylän läpi Ciechanówista Makówiin. Nykyiseen Gołyminiin kuuluu lounaassa oleva entinen Kałęczynin kylä, jonne tulevat tiet Ruskowasta ja Garnowosta sekä kaakkoon lähtee tie Pułtuskiin.

Taistelu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Gołyminin taistelu noin klo 14.00

Golizynin 4. divisioona saapui aamulla 26. joulukuuta klo 08.00 Gołyminiin ja oli niin uupunut ettei pystynyt jatkamaan matkaa ja lisäksi hänen piti myös odotella Osten-Sackenin jälkijoukkoja[17]. Gołyminin kylässä oli jo Dokhturovin 5. divisioonan muutamia rakuuna ja jalkaväkirykmenttejä. Golitzyn toivoi, että hänen miehensä saisivat levätä ennen kuin jatkavat vetäytymistä.[18].

Muratin ratsuväen Lasallen ratsuväkidivisioona Garnowosta oli ensimmäisenä ranskalaisena yksikkönä klo 10.00 hyökkäämässä Gołyminissa[19]. Golitsyn vahvisti jälkijoukkoaan ja Lasalle joutui vetäytymään.

Golitsynin oli pakko luopua suunnitellusta vetäytymisestä Augereaun lähestyessä ja hän asetti joukkonsa puolustusasemiin. Kenraalimajuri Aleksei Štšerbakovin johtaman jalkaväkirykmentti sijoittui asemiin Gołyminin Kałęczyniin lännestä tulevaa Augereaun armeijakuntaa vastaan. Ratsuväen ja Dohturovin joukot olivat Golitsynin reserviä ja loput omat joukkonsa hän sijoitti Gołyminin ympärille.

Gołyminin taistelu noin 17.00

Noin klo 14.00 ilmaantui Ciechanówista päin Augereaun armeijakunnan divisioonat. Desjardinin divisioona hyökkäsi ensimmäisenä, heidät lyötiin takaisin. Štšerbakovin puolustusasemia vahvistettiin jalkaväkipataljoonalla ja muutamalla tykillä. Heudeletin divisioonakaan ei saavuttanut menestystä, lopun päivästä he enimmäkseen kahakoivat venäläisten oikean sivustan kanssa. Samanaikaisesti Augereaun hyökkäyksen kanssa hyökkäsi myös Muratin ratsuväen Milhaudin ja Kleinin divisioonat ja Davoutin ratsuväki. Ne ajoivat venäläisten ratsuväen Gołyminin eteläpuolella olevaan metsään, mutta eivät pystyneet takaa-ajoon ratsuväelle epäsuotuisan maaston takia.

Venäläisten 7. ja 8. divisioonien kaksi ratsuväkirykmenttiä saapui n klo 15.00 Golitsynin vahvistuksiksi. Vetäytyessään ne olivat onnistunut ohittamaan Augereaun ratsuväen.

Morand lähestyi kaakosta. Golitsyn lähetti kolme jalkaväkipataljoonaa metsikköön ja suoalueelle Štšerbakovin vasemmalle laidalle Gołyminin eteläpuolelle sekä kaksi ratsuväkirykmenttiä suojaamaan Pułtuskin tietä. Noin 15.30[20] hyökkäsi Morandin ensimmäinen prikaati ja onnistui ajamaan venäläiset pois asemistaan. Morandin toinen prikaati lähetettiin Pułtuskin tielle estämään venäläisten vetäytymistä Makowiin. Rakuunayksikkö hyökkäsi Osiekin kohdalla tiellä olevan venäläisen ratsuväen kimppuun. Venäläisiä työnnettiin takaisin päin mutta ranskalaiset jäivät metsässä ja suolla asemissa olevien venäläisten ansaan. Ranskalaisten ratsuväki lyötiin takaisin ja heidän komentajansa divisioonakenraali Rapp haavoittui vaikeasti. [21]. Morand sai metsät haltuunsa, mutta ei enää edennyt koska lisätappiot olivat turhia[22].

Yön laskeuduttua venäläiset aloittivat vetäytymisen. Makowin tie oli edelleen auki. Dohturovin yksiöt menivät edellä ja noin klo 21.00 Golitsyn lähetti tykkinsä, ratsuväen ja viimeksi jalkaväkensä.

Augereau saapui Gołyminiin aikaisin aamulla 27. joulukuuta.

Molempien osapuolten tappiot olivat suunnilleen 800 miestä[2].

Taistelun analyysi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Golitsynilla oli etunaan maaston hyödyntäminen puoltustuksessa sekä tykit, joita ranskalaisilla ei ollut ollenkaan. Ranskalaisten hyökkäyksiä ei oltu kunnolla koordinoitu. Huolimatta venäläisten väsymyksestä ja alivoimasta ranskalaisiin nähden Golitsyn onnistui viivyttämään ranskalaisten etenemistä. Kun vielä Soultin ei onnistunut kiertää venäläisten oikeaan sivustaan, Napoleon epäonnistui aikomuksessaan katkaista perääntyvien venäläisten joukot ja saartaa heidät Narew-joelle ansaan.

Gołyminin taistelun osapuolet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ranskalaiset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Reservi ratsuväkiarmeijakunta Ranskan marsalkka Joachim Murat
  • III armeijakunta Ranskan marsalkka Louis-Nicolas Davout
  • VII armeijakunta komentaja Ranskan marsalkka Pierre Augereau
    • 1. jalkaväkidivisioona komentajanaan divisioonakenraali Jacques Desjardin
    • 2. jalkaväkidivisioona komentajanaan divisioonakenraali Étienne Heudelet de Bierre
    • Kevyt ratsuväkidivisioona komentajaan prikaatinkenraali Antoine Jean Auguste Durosnel

Venäläiset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Jälkitapahtumat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Venäläisten divisioonat perääntyivät kohti Różanissa olevia pääjoukkoja. Bennigsen perääntyi Narew-joen Nowogródiin, jossa se liittyi 1. tammikuuta 1807 (J: 20. joulukuuta 1806) Buxhoevdenin armeijaan.

Napoleon pysäytti etenemisensä 28. joulukuuta (J: 16. joulukuuta) kadottaessaan yhteyden venäläisiin ja perusti talvileirin. Ranskalaiset olivat väsyneitä ja tyytymättömiä ja heidän huoltonsa oli epäjärjestyksessä[23]

Vihollisuudet alkoivat aika pian. Bennigsen nimitettiin armeijan komentajaksi ja hän ryhtyi yllätykselliseen talvioperaatioon hyökkäämällä ranskalaisten vasempaan sivustaan. Mohrungenin taistelu taisteltiin 25. tammikuuta (J: 13. tammikuuta). Napoleon teki vastahyökkäyksen 03. helmikuuta (J: 22. tammikuuta) Jonkowon taistelussa ja 06. helmikuuta (J: 25. tammikuuta) oli Hoff'n taistelu ennen suurta Eylaun taistelua.

Käännös suomeksi
Käännös suomeksi
Tämä artikkeli tai sen osa on käännetty tai siihen on haettu tietoja muunkielisen Wikipedian artikkelista.
Alkuperäinen artikkeli: en:Battle of Golymin
Käännös suomeksi
Käännös suomeksi
Tämä artikkeli tai sen osa on käännetty tai siihen on haettu tietoja muunkielisen Wikipedian artikkelista.
Alkuperäinen artikkeli: ru:Битва при Голымине

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Huomioitavaksi, että tähän aikaan ei ollut virallista lippua, trikolori oli sotilaitten varustuksissa ja kaksoiskotka edusti Tsaarin virallista valtiosymbolia.
  2. a b Petre "Poland", 2001 ed, s. 114
  3. Petre "Poland", 2001 ed, s. 113
  4. Maailmanhistorian Atlas, s. 29 ISBN 978-951-20-7568-3
  5. Petre "Poland", 2001 ed, s. 38
  6. Petre "Poland", 2001 ed, s. 70
  7. Petre "Poland", 2001 ed, s. 39
  8. Petre "Poland", 2001 ed, s. 40
  9. Petre "Poland", 2001 ed, s. 73
  10. Petre "Poland", 2001 ed, s. 76
  11. Petre "Poland", 2001 ed, s. 79–82
  12. Petre "Poland", 2001 ed, s. 84–85
  13. Petre "Poland", 2001 ed, s. 87–88
  14. Petre "Napoleon's campaign in Poland" 1901 ed, s. 105–106
  15. Petre "Poland", 2001 ed, s. 354
  16. Correspondance de Napoleon Ier, XI 497
  17. Petre "Napoleon's campaign in Poland" 1901 ed, s. 105
  18. For details see Petrie "Poland" 2001 ed, s. 107–114; Chandler "Campaigns" s. 524; Chandler "Dictionary" s. 173
  19. Chandler, ed. "Dictionary" s. 173
  20. Petrie "Poland" 2001 ed, s. 111
  21. Petre "Napoleon's campaign in Poland" 1901 ed, s. 110
  22. Petrie "Poland" 2001 ed, s. 107–114
  23. Petre "Poland", 2001 ed, s. 117

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Petre, F. Loraine (2006). Napoleon's Campaign In Poland 1806–1807, 400. 
  • Михайловский-Данилевский, Александр Иванович (1846). Описание второй войны Императора Александра с Наполеоном в 1806 и 1807 годах, 455. 
  • Smith, Digby (1998). The Greenhill Napoleonic Wars Data Book: Actions and Losses in Personnel, Colours, Standards and ArtilleryActions and Losses in Personnel, Colours, Standards and Artillery, 1792-1815, 52. 

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]