Gideon (Raamattu)

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Gideon kohtaa midianilaiset.

Gideon (hepr. ‏גִּדְעוֹן‎, Gid'on, suom. "Tuhoaja," "Soturi" tai "Sotaurho"), myös JerubBaal[1], oli Raamatun Vanhan testamentin mukaan israelilaisten tuomari. Hänen arvellaan eläneen 1300-luvun eaa. ja 1200-luvun eaa. välisenä aikana. Gideonin aikana maailmaa hallitsivat heettiläiset.

Gideonin tarina löytyy Tuomarien kirjan luvuista 6-8. Heprealaiskirjeen luvussa 11 Gideon mainitaan yhtenä esimerkkinä uskon miehestä. Neljäs Mooseksen kirja mainitsee Abidanin olevan Gideonin poika.[2]

Suomessa toimii yhdistys nimeltä Suomen Gideonit ry, joka on osa kansainvälistä Gideons International -järjestöä.

Enkeli ilmestyy Gideonille ja Baalin alttarin tuhoaminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Gideon oli lähtöisin Manassen sukukunnasta. Kartassa Israelin 12 sukukuntaa Kaanainmaassa 1200-1050 eaa.

Israelilaiset elivät Jumalan tahdon vastaisesti ja tämä antoi israelilaiset Midianin käsiin seitsemäksi vuodeksi. Israelilaiset rakensivat suojia vuorten onkaloihin ja luoliin, kun midianilaiset olivat kolme vuotta saartaneet israelilaisia. Midianilaiset olivat liittoutuneet amalekilaisten ja arabialaisten kanssa Israelia vastaan ja hävittivät israelilaisten viljellyn sadon[3] aina Gazaa myöten ja nämä myös tuhosivat karjaeläimet ja aasit, jolloin israelilaisille ei jäänyt mitään elintarpeita. Tästä suuresta kurjuudesta johtuen Israel huusi Herran puoleen. Jumala lähtetti nimettömän profeetan Israeliin,[4] joka sanoi: "Näin sanoo Herra, Israelin Jumala: Minä johdatin teidät Egyptistä ja vein teidät pois orjuuden pesästä; minä pelastin teidät egyptiläisten käsistä ja kaikkien teidän sortajainne käsistä; minä karkoitin heidät teidän tieltänne ja annoin teille heidän maansa. Ja minä sanoin teille: Minä olen Herra, teidän Jumalanne, älkää peljätkö amorilaisten jumalia, joiden maassa te asutte. Mutta te ette kuulleet minun ääntäni."[5]

Enkeli tuli ja istui Ofran tammen alle, joka oli abieserilaisen Jooaan oma, juuri kun tämän poika Gideon oli puimassa nisuja viinikuurnassa, korjatakseen ne talteen[4] midianilaisilta. Herran enkeli ilmestyi Gideonille, he keskustelivat ja enkeli sanoi hänelle:

"Herra olkoon sinun kanssasi, sinä sotaurho!" Niin Gideon vastasi hänelle: "Oi, Herrani, jos Herra on meidän kanssamme, miksi sitten kaikki tämä on meitä kohdannut? Ja missä ovat kaikki hänen ihmeelliset tekonsa, joista isämme ovat meille kertoneet sanoen: 'Herra on johdattanut meidät tänne Egyptistä'? Mutta nyt Herra on hyljännyt meidät ja antanut meidät Midianin kouriin." Silloin Herra kääntyi häneen ja sanoi: "Mene tässä voimassasi ja vapauta Israel Midianin kourista; minä lähetän sinut". Hän vastasi hänelle: "Oi, Herra, millä minä vapautan Israelin? Minun sukunihan on heikoin Manassessa, ja minä itse olen kaikkein vähäisin isäni perheessä." Herra sanoi hänelle: "Minä olen sinun kanssasi, ja sinä voitat midianilaiset niinkuin yhden ainoan miehen". Mutta hän sanoi hänelle: "Jos olen saanut armon sinun silmiesi edessä, niin osoita minulle tunnusteolla, että sinä itse puhut minun kanssani. Älä poistu täältä, ennenkuin minä tulen takaisin sinun luoksesi ja tuon uhrilahjani ja panen sen eteesi." Hän sanoi: "Minä jään, kunnes sinä tulet takaisin". Gideon meni ja valmisti vohlan, ja eefa-mitan jauhoja happamattomiksi leiviksi, pani lihan koriin ja liemen pataan ja vei ne hänen luoksensa tammen alle ja pani ne tarjolle. Mutta Jumalan enkeli sanoi hänelle: "Ota liha ja happamattomat leivät ja pane ne tälle kalliolle ja vuodata liemi". Ja hän teki niin. Ja Herran enkeli ojensi sauvan, joka hänellä oli kädessään, ja kosketti sen kärjellä lihaa ja happamattomia leipiä; niin kalliosta nousi tuli, ja se kulutti lihan ja happamattomat leivät. Ja Herran enkeli katosi hänen silmistänsä. Kun Gideon näki, että se oli Herran enkeli, sanoi Gideon: "Voi minua, Herra, Herra, kun olen nähnyt Herran enkelin kasvoista kasvoihin!" Mutta Herra sanoi hänelle: "Rauha sinulle! Älä pelkää, sinä et kuole." Silloin Gideon rakensi siihen Herralle alttarin ja pani sen nimeksi: "Herra on rauha". Se on vielä tänäkin päivänä abieserilaisten Ofrassa. Ja sinä yönä Herra sanoi hänelle: "Ota härkä, joka isälläsi on, ja toinen seitsenvuotias härkä ja hajota Baalin alttari, joka isälläsi on, ja hakkaa maahan asera-karsikko, joka on sen vieressä. Ja rakenna ladotuista kivistä alttari Herralle, Jumalallesi, tämän vuorenkukkulan laelle; ota sitten se toinen härkä ja uhraa se polttouhriksi halkojen päällä, jotka saat hakkaamastasi asera-karsikosta." Niin Gideon otti palvelijoitaan kymmenen miestä ja teki, niinkuin Herra oli hänelle puhunut. Mutta kun hän isänsä perhettä ja kaupungin miehiä peljäten ei uskaltanut tehdä sitä päivällä, teki hän sen yöllä. Kun kaupungin miehet varhain seuraavana aamuna nousivat, niin katso, Baalin alttari oli kukistettu ja asera-karsikko sen vierestä hakattu maahan, ja se toinen härkä oli uhrattu polttouhriksi vastarakennetulla alttarilla. Niin he sanoivat toinen toiselleen: "Kuka on tämän tehnyt?" Ja kun he tutkivat ja tiedustelivat, niin sanottiin: "Gideon, Jooaan poika, on sen tehnyt". Silloin kaupungin miehet sanoivat Jooaalle: "Tuo tänne poikasi, hänen täytyy kuolla, sillä hän on kukistanut Baalin alttarin ja hakannut maahan asera-karsikon sen vierestä". Mutta Jooas vastasi kaikille, jotka seisoivat hänen ympärillään: "Tekö ajatte Baalin asiaa, tekö autatte häntä? Se, joka ajaa hänen asiaansa, rangaistakoon kuolemalla ennen huomisaamua. Jos hän on jumala, ajakoon itse asiansa, koska kukistettu alttari oli hänen." Sinä päivänä Gideon sai nimekseen Jerubbaal, sillä sanottiin: "Baal ajakoon itse asiansa häntä vastaan, koska hän on kukistanut hänen alttarinsa".[6][7]

Gideon valmistautuu sotaan[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Gideon torveen puhaltamalla kutsui luokseen sukunsa miehet ja lähetti viestinviejiä pyytämään vapaaehtoisia muista pohjoisista heimoista, Asserin, Sebulonin, Naftalin ja luultavasti myös Isaskarin heimosta. Hän valmistautui sotaan midianilaisia vastaan. Ennen sotaretken aloittamista Gideon pyysi Jumalalta lisävarmistusta siitä, että Herra olisi hänen kanssaan. Ensin hän pyysi, että puimatantereelle yöksi jätettyyn vastakerittyyn villaan nousisi kaste, mutta maa jäisi kuivaksi. Seuraavana yönä hän pyysi, että kastetta nousisi vain maahan, mutta villat jäisivät kuiviksi. Ja kumpanakin yönä tapahtui, niin kuin Gideon oli pyytänyt.[8]

Voitto midianilaisista[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Gideon valitsee ne, jotka juovat kädestään. Kuva Raamatusta vuodelta 1422.

Seuraavan päivän aamuna Gideon ja kaikki koolle tulleet miehet leiriytyivät Harodin lähteelle. Midianilaisten leiri taas oli siitä, Mooren kukkulasta, pohjoiseen päin, tasangolla. Jumala sanoi Gideonille tällä olevan liikaa miehiä seurassaan, koska he voisivat jälkeenpäin sanoa itse saavuttaneensa voiton midianilaisista ja Jumala käski Gideonin sanoa kansalle "Se, joka pelkää ja on arka, palatkoon takaisin ja väistyköön Gileadin vuorilta". Niin kansasta palasi takaisin kaksikymmentäkaksituhatta ja kymmenentuhatta jäi. Vielä Jumalan mukaan väkeä oli liikaa ja hän käski Gideonin mennä alas lähteelle, jossa hän ilmoittaisi Gideonille valitut sanoen, "Tämä lähteköön sinun kanssasi". Hänen tuli asettaa myös erilleen ne ihmiset, jotka joivat vettä latkien kuin koirat tai polvillaan. Jumala sanoi Gideonille, "niillä kolmellasadalla miehellä, jotka latkivat minä vapautan teidät ja annan Midianin sinun käsiisi, kaikki muu väki menköön kotiinsa".[9]

Gideon meni palvelijansa Puuran kanssa alas midianilaisten leiriin etuvartiostoon kuuntelemaan, koska Jumala oli käskenyt häntä mennä sinne, jos häneltä puuttui rohkeutta. Niin hän kuuli muuan miehen sanovan. "Minä näin unta. Ohraleipäkakku tuli pyörien midianilaisten leiriin. Se tuli teltalle saakka, iski siihen niin, että se kaatui, ja käänsi sen ylösalaisin ja teltta jäi kumoon." Toinen mies sanoi, "se ei ole mikään muu kuin israelilaisen Gideonin, Jooaan pojan, miekka; Jumala antaa hänen käsiinsä Midianin ja koko leirin". Kuultuaan tämän Gideon rukoili ja palasi leiriinsä.

Hän jakoi ne kolmesataa miestä kolmeen joukkoon ja antoi heille kullekin käteen pasuunan ja tyhjän saviruukun, tulisoihtu ruukussa. Gideon sanoi sotilailleen, että heidän tuli toimia hänen perässään, kun hän puhaltaisi pasuunaan, hekin puhaltaisivat leirin ympärillä. He tulivat leirin ympärille, puhalsivat pasuunoihinsa ja huusivat yhteen ääneen, "Herran ja Gideonin puolesta!". Gideon ja hänen joukkonsa särkivät saviruukkunsa ja ottivat soihdun toiseen käteen ja pasuunan toiseen ja huusivat: "Herran ja Gideonin miekka!". He seisoivat paikallaan leirin ympärillä, mutta leirissä kaikki juoksivat sekaisin, kirkuivat ja pakenivat. Kun he puhalsivat noihin kolmeensataan pasuunaan, Herra käänsi toisen miekan toista vastaan leirissä ja leiri pakeni Beet-Sittaan asti Sereraan päin, Tabbatin luona olevan Aabel-Meholan rantaan saakka. Kaikki Efraimin miehet kutsuttiin koolle ja he valtasivat vedet aina Beet-Baaraan asti sekä Jordanin ja ottivat vangiksi kaksi midianilaisten ruhtinasta Oorebin ja Seebin ja surmasivat heidät.[10]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Svend Biørn, Sven Holm-Nielsen, Bent Noack, Sven Tito Achen: Raamattu ja sen kulttuurihistoria, Mooseksesta kuningas Daavidiin 2. Tuomarien kirja. Otava, 1970. ISBN 951-1-03199-6.
  • JosephusThe Works of Josephus, The Antiquities of The Jews. Book 5, Chapter 6. Hendrickson Publishers, Inc., 2008. ISBN 0-913573-86-8.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Tuom. 7:1
  2. 4. Moos. 1:11, 2:22, 7:60,65, 10:24.
  3. Josephus, s. 141.
  4. a b Biørn, s. 264.
  5. Tuom. 6:8-10
  6. Biørn, s. 265-267.
  7. Tuom. 6:12-32
  8. Jean Callahan, Charles Flowers, Penelope Frankling...: Kuka kukin on Raamatussa, s. 128. Suomentanut Kai Takkula. Valitut palat, 2010. ISBN 978-951-584-148-3.
  9. Biørn, s. 269.
  10. Biørn, s. 270.