Gian Galeazzo Visconti
| Gian Galeazzo Visconti | |
|---|---|
 | |
| Milanon herttua | |
| Valtakausi | 1395–1402 |
| Seuraaja | Giovanni Maria Visconti |
| Syntynyt | 1351 |
| Kuollut |
3. syyskuuta 1402 (50 vuotta) Melegnano |
| Puoliso | Isabella Valois, Caterina Visconti |
| Suku | Visconti |
| Isä | Galeazzo II Visconti |
| Äiti | Bianca Savoijilainen |
| Uskonto | roomalaiskatolilainen |
Gian Galeazzo Visconti (16. lokakuuta 1351 Milano – 3. syyskuuta 1402 Melegnano) oli Milanon hallitsija ja Milanon herttuakunnan ensimmäinen herttua, jonka aikana Viscontin suku oli mahtavimmillaan. Valtakaudellaan Gian Galeazzo Visconti onnistui valloittamaan melkein koko Pohjois-Italian.[1][2]
Gian Galeazzo Viscontin vanhemmat olivat Milanon hallitsija Galeazzo II Visconti ja Bianca Savoijilainen. Gian Galeazzon lapsuudesta tiedetään hyvin vähän, mutta hän lienee kasvanut todennäköisesti Pavian linnassa, jonka hänen isänsä Galeazzo oli valinnut kodikseen Pavian valloituksen jälkeen. Linnassa vieraili säännöllisesti runoilija ja filosofi Francesco Petrarca.[2] Gian Galeazzo Viscontin isä Galeazzo II Visconti jakoi vallan veljensä Bernabò Viscontin kanssa. Vuonna 1360 nuori Gian Galeazzo naitettiin Ranskan kuninkaan tyttären Isabella Valoisin kanssa.[1] Avioliitto oli surua täynnä, sillä kolme heidän pojistaan kuoli alaikäisinä ja Isabella itse kuoli viimeisen pojan synnytykseen vuonna 1373. Ainoastaan vuonna 1370 syntynyt tytär Valentina eli sisaruksiaan ja äitiään pidempään. Gian Galeazzo meni Isabellan kuoleman jälkeen naimisiin sekkunsa Caterina Viscontin kanssa.[2][3] Galeazzo II kuoli vuonna 1378, ja Gian Galeazzo seurasi isäänsä Milanon länsiosien hallitsijana ja perusti hovinsa Paviaan. Hänen setänsä Bernabò solmi vuonna 1382 sotilasliiton Anjoun herttuan Ludvig I:n kanssa ja suunnitteli naitavansa tyttärensä Lucian Ludvig I:n pojan Ludvigin kanssa. Gian Galeazzo piti tätä avioliittoa uhkana omalle asemalleen.[1]
Vuonna 1385 Gian Galeazzo otti Bernabòn vangiksi väijytyksessä. Kaksi kuukautta myöhemmin Bernabò Viscontin tyttärentytär Baijerin Isabella meni naimisiin Ranskan kuninkaan Kaarle VI:n kanssa. Bernabò kuoli vielä samana vuonna tyrmässä mahdollisesti myrkytyksen uhrina. Vuonna 1387 Gian Galeazzon tytär Valentina meni puolestaan naimisiin Orléansin herttuan, tulevan kuningas Ludvig XII:n kanssa.[1]
Tämän jälkeen Gian Galeazzo keskitti kaikki Viscontin suvun alueet omiin käsiinsä ja vahvisti niitä sotilaallisesti sekä manipuloi kilpailevia kaupunkeja. Gian Galeazzo oli taitava hallitsija, jonka tavoitteena oli yhdistää kaikki eri alueensa lujaksi ja yhtenäiseksi valtioksi. Hänen valtakautensa toisena vuonna aloitettiin Milanon Duomon rakentaminen. Lisäksi Gian Galeazzo perusti vuonna 1396 Paviaan kartusiaaniluostarin.[1]
Vuonna 1387 Gian Galeazzo syrjäytti Veronaa hallinneen della Scalan suvun ja sai haltuunsa suurimman osan Trevison maakunnasta. Vuonna 1395 Pyhän saksalais-roomalaisen keisarikunnan keisari Wenzel IV Luxemburgilainen teki suurta lahjusta vastaan Gian Galeazzo Viscontista keisarikunnan perintöruhtinaan, jolla oli sekä Milanon herttuan että Pavian kreivin arvonimet. Lisäksi Pisa ja Siena hyväksyivät Gian Galeazzon herrakseen vuonna 1399, Perugia sekä Umbrian muut kaupunkivaltiot vuonna 1400. Bolognan Gian Galeazzo valloitti vuonna 1402.[1]
Tämän jälkeen enää Firenze kykeni Pohjois-Italiassa vastustamaan Gian Galeazzo Viscontia. Gian Galeazzo ehti koota suuren armeijan hyökätäkseen Firenzeen, mutta hän kuoli ruttoon 3. syyskuuta 1402, vain kolme kuukautta Bolognan valtauksen jälkeen.[1]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c d e f g Gian Galeazzo Visconti Encyclopedia Britannica. Viitattu 26.6.2023. (englanniksi)
- ↑ a b c Gian Galeazzo Visconti, duca di Milano Dizionario Biografico. Treccani. Viitattu 30.6.2023. (italiaksi)
- ↑ Visconti Nordisk familjebok - Uggleupplagan. Project Runeberg. Viitattu 26.6.2023. (ruotsiksi)
| ||||||||||||||||||
