George Wallace

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
George Wallace (oven suussa) vuonna 1963.

George Corley Wallace Jr. (25. elokuuta 191913. syyskuuta 1998) oli yhdysvaltalainen demokraattisen puolueen poliitikko. Hän oli Alabaman kuvernöörinä neljä kautta 1963–1967, 1971–1979 ja 1983–1987. Wallace pyrki useasti Yhdysvaltain presidentiksi tulematta kuitenkaan valituksi. Hän tavoitteli demokraattien presidenttiehdokkuutta neljä kertaa vuosina 1964, 1968, 1972 ja 1976, minkä lisäksi hän osallistui vuonna 1968 esivaalin hävittyään varsinaisiin presidentinvaaleihin American Independent Partyn ehdokkaana. Vuoden 1968 presidentinvaaleissa Wallace voitti viidessä etelävaltiossa ja on näin ollen toistaiseksi viimeisin ”kolmannen puolueen ehdokas” (ei demokraatti eikä republikaani), joka on onnistunut saamaan valitsijamiehiä Yhdysvaltain presidentinvaalissa.

Pyrkiessään ensi kerran Alabaman kuvernööriksi vuonna 1958 Wallace hävisi demokraattien esivaalin John Pattersonille ja omaksui tämän jälkeen rotuerottelua kannattavan linjan. Hänet valittiin kuvernööriksi 1962, jolloin hän virkaanastujaispuheessaan vakuutti erottelun jatkuvan ikuisuuteen. Vuonna 1963 Wallace yritti henkilökohtaisesti estää kolmen afroamerikkalaisen oppilaan pääsyn Alabaman yliopistoon seisomalla sisäänkäynnin edessä. Lopulta presidentti John F. Kennedy joutui käyttämään Alabaman kansalliskaartia kuvernööriä vastaan tilanteen ratkaisemiseksi.[1]

Vuonna 1966 Alabaman perustuslaki esti häntä hakemasta jatkokaudelle, jolloin hänen vaimonsa Lurleen Wallace valittiin tammikuussa 1967 alkaneelle kaudelle. Rouva Wallace kuoli toukokuussa 1968 miehensä presidentinvaalikampanjan aikana, mikä vähensi Wallacen vaikutusvaltaa Alabaman politiikassa, kunnes hänet valittiin uudelleen kuvernööriksi 1970, kun kausirajoitukset oli poistettu.

Häntä vastaan tehtiin murhayritys vuonna 1972, minkä seurauksena hän halvaantui. Arthur Bremer ampui häntä viisi kertaa Laurelissa Marylandissa. Bremerin päiväkirjan mukaan syynä ei ollut politiikka, vaan kuuluisuudentavoittelu. Wallace halvaantui ja joutui pyörätuoliin.

1970-luvun lopulla Wallace tuli uskoon ja pyysi anteeksi mustien kansalaisoikeusliikkeen johtajilta aiempia näkemyksiään. Hänen viimeisellä kaudellaan 1983–1987 ennätysmäärä mustia nimitettiin osavaltion virkoihin.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Standing In the Schoolhouse Door (June) We'll Never Turn Back: History & Timeline of the Southern Freedom Movement. Civil Rights Movement Veterans Website: Westwind Writers Inc.. Viitattu 15.11.2009. (englanniksi)
Tämä poliitikkoon liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.