George Benson
| George Benson | |
|---|---|
 George Benson esiintymässä Madridissa vuonna 2009. |
|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 22. maaliskuuta 1943 Pittsburgh, Pennsylvania, Yhdysvallat |
| Ammatti | muusikko, lauluntekijä |
| Muusikko | |
| Laulukielet | englanti |
| Aktiivisena | 1963– |
| Tyylilajit | jazz, funk, R&B, soul |
| Soittimet | laulu, kitara |
| Levy-yhtiöt |
Prestige Records (1964–1965) Columbia Records (1966–1967) Verve Records (1968) A&M Records (1968–1970) CTI Records (1971–1976) Warner Bros. Records (1976–1994) GRP Records (1995–2005) Concord Records (2006–) |
| Aiheesta muualla | |
| georgebenson.com | |
|
[ Muokkaa Wikidatassa ] [ ohje ]
|
|
George Benson (s. 22. maaliskuuta 1943 Pittsburgh, Pennsylvania) on yhdysvaltalainen jazz-kitaristi ja pop-laulaja.
Benson on levyttänyt musiikkia 1960-luvulta alkaen. Monet hänen varhaisista levyistään ovat viihteellistä instrumentaalimusiikkia, jossa on esimerkiksi jouset taustalla. Puhtaampaa jazz-osastoa edustaa esimerkiksi rumpali Jack DeJohnetten, basisti Ron Carterin ja urkuri Clarence Palmerin kanssa tehty levy Beyond the Blue Horizon (1971), jota pidetään usein varsin merkittävänä jazz-kitaralevynä. Vuodesta 1975 alkaen Benson tuli tunnetuksi suuremmalle musiikkiyleisölle enemmän laulajana. Hänen ensimmäinen menestynyt levynsä oli Breezin', joka sisältää hänen tulkintansa Leon Russellin kappaleesta "This Masquerade" ja joka voitti Grammyn vuoden parhaana levynä 1976.[1] Hänen tunnetuin levytyksensä on kappale "Gimme the Night" 1970-luvun lopusta (jota Heikki Silvennoinen parodioi Kummelin Musacornerissa nimellä "This is the Night").
Benson syntyi ja kasvoi Hill District'issä Pittsburghin kaupungissa Pennsylvanian osavaltiossa USA:ssa, ja kävi The Defunct Connelly High School'ia ja keskeytti koulunkäyntinsä siellä. Hän asuu nyt (v. 2008) Bergen County's Englewoodin kaupungissa, New Jerseyn osavaltiossa USA:ssa. Benson aloitti soittamalla instrumentaalista jazz kitaraa Jack McDuff -nimisen kosketinsoittajan kanssa. Bensonin ensimmäinen pidempi kokemus soittajana oli monivuotinen ajanjakso McDuff'in yhtyeen kanssa. 21-vuotiaana Benson levytti ensimmäisen albuminsa, The New Boss Guitar, Brother Jack McDuffin soittaessa kosketinsoittimia.
Studioalbumit
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- The New Boss Guitar of George Benson (1964)
- It's Uptown (1966)
- The George Benson Cookbook (1967)
- Gilbet Gravy (1968)
- Shape of things to Come (1968)
- Goodies (1968)
- Tell it Likes it is (1969)
- The Other Side of Abbey Road (1970)
- Beyond the Blue Horizon (1971)
- White Rabbit (1972)
- Body Talk (1973)
- Bad Benson (1974)
- Good King Bad (1976)
- Benson & Farrell (1976)
- Breezin' (1976)
- In Flight (1977)
- Livin' Inside Your Love (1979)
- Give Me the Night (1980)
- In Your Eyes (1983)
- Pacific Fire (1983)
- I Got a Woman and Some Blues (1984)
- 20/20 (1984)
- While the City Sleeps… (1986)
- Collaboration (1987)
- Twice the Love (1988)
- Tenderly (1989)
- Big Boss Band (1990)
- Love Remembers (1993)
- That's Right (1996)
- Standing Together (1998)
- Absolute Benson (2000)
- Irreplaceable (2003)
- Givin' it Up (2006)
- Songs and Stories (2009)
- Guitar Man (2011)
- Inspiration: A Tribute to Nat King Cole (2013)
- Walking to New Orleans (2019)
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Pete Callard: George Benson part 2. Guitars Techniques, kesäkuu 2014, s. 82.
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]| Kansainväliset | |
|---|---|
| Kansalliset | |
| Tieteilijät | |
| Taiteenala | |
| Henkilöt | |
| Muut | |
