Georg Philipp Telemann

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Georg Philipp Telemann.

Georg Philipp Telemann (24. maaliskuuta (J: 14. maaliskuuta) 1681 Magdeburg25. kesäkuuta 1767 Hampuri) oli saksalainen säveltäjä. Hän oli eläessään suosituin barokin ajan säveltäjä. Hän yhdisti ensimmäisenä saksalaisena säveltäjänä teoksissaan musiikillisia vaikutteita koko Euroopan alueelta.

Elämä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Telemann syntyi Magdeburgissa Saksassa 1681 sukuun, jolla oli pitkä historia kirkon palveluksessa. Hänen äitinsä Maria oli protestanttisen papin tytär ja hänen Georg-isänsä oli opettaja, myös hänestä tuli pappi Georgen syntymän jälkeen.

Telemannin vanhemmat uskoivat poikansa kouluttautuvan kirkolliseen virkaan ja hän aloittikin tähän vaadittavat opinnot. Georgen isä kuoli 1685, minkä jälkeen hänen äidillään oli vaikeuksia kasvattaa Georg ja hänen veljensä. Georg ei koskaan saanut muodollista musiikin opetusta. Tästä huolimatta hän osasi jo kymmenvuotiaana soittaa huilua, viulua, sitraa ja kosketinsoittimia. Hän teki samoihin aikoihin ensimmäiset sävellyksensä. Kaksitoistavuotiaana hän sävelsi jo ensimmäisen oopperansa, Sigismundin.[1]

Georgen äiti oli kuitenkin sitä mieltä, että hänen poikansa käytti liian paljon aikaa musiikin opiskeluun muihin opintoihin verrattuna. Hän halusi olla varma siitä, että jos jotakin tapahtuisi, Georgella olisi tulevaisuudessa säännöllinen toimeentulo, koska perheen isän kuoltua perheellä ei ollut muita tuloja.

Voimatoimiin[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Maria-äiti ryhtyi voimatoimiin varmistaakseen poikansa hyvän koulutuksen. Hän takavarikoi tältä kaikki soittimet ja lähetti hämmentyneen kaksitoistavuotiaan Georg-pojan kouluun pitkän matkan päähän Zellerfeldiin. Hän antoi koulun rehtorin tehtäväksi varmistaa, ettei Georg tuhlaisi aikaansa joutaviin sävellyksiin. Ironista onkin, kuinka rehtori itse ymmärsi, kuinka lahjakas nuori Georg oli ja rohkaisi tätä musiikin opinnoissa. Georg lahjoittikin kiitokseksi varhaisimmat sinfoniansa kaupunginorkesterille.

Neljän onnellisen Zellerfeldin vuoden jälkeen Georg aloitti ylemmän asteen koulussa Hildesheimissä, jossa hän sävelsi musiikkia koulun näytelmiin sekä kantaatteja paikalliseen katoliseen kirkkoon.

Kaksikymmentävuotiaana Georg alkoi opiskella oikeustiedettä Leipzigin yliopistossa. Hän oli hyvin päättäväinen ja halusi toteuttaa äitinsä toiveet ja jätti siksi kaikki soittimensa kotiinsa. Tästä huolimatta hän jatkoi säveltämistä piilottaen nuottikäsikirjoituksia huoneeseensa.

Hänen ystävänsä löysi sattumalta Georgen säveltämän kantaatin ja antoi sen soitettavaksi paikallisessa kirkossa, tämän jälkeen Georg ei voinut enää pitää salassa musikaalista lahjakkuuttaan. Jopa Leipzigin kaupungin pormestari pyysi häntä säveltämään musiikkia kuuluisaan Thomaskircheen. Alle vuoden opintojen jälkeen Georgen äiti sai hylätä haaveet poikansa kirkollisesta urasta. Telemannin musiikillinen ura alkoi lopulta, kun hän oli 21-vuotias.

Uransa alkuaikoina hän ei saanut hyviä tuloja säveltämisestä ja lisätuloja saadakseen hän alkoi antaa musiikin tunteja. Hän ei saanut osakseen huomiota ulkomuodollaan - hän oli lihavuuteen taipuvainen ja hänen nenänsä oli kasvoihin nähden liian suuri - mutta hänen ystävällisen luonteensa vuoksi oppilaat pitivät hänestä.

Pian tämän jälkeen hän perusti oman musiikkioppilaitoksen. Hän uskoi, että lahjakkaiden muusikoiden tuli ansaita tuloja taidoillaan, siksi hän opettikin oppilaitaan esiintymään julkisesti - ammattimuusikkoina.

Tämä oli aikaan nähden vallankumouksellista. Monet hänen muusikkoystävistään olivat järkyttyneitä. He pitivät musiikkia herrasmiesten harrastuksena. Telemann ei tästä välittänyt, hän oli liian kiireinen, sillä hänet oli juuri valittu Leipzigin oopperan johtajaksi. Hän sävelsi neljän vuoden aikana neljä oopperaa, joiden esityksissä hänen oppilaansa soittivat.

Traditionalistien raivo[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Telemann otti vastaan muiden töidensä ohessa urkurin paikan Neuerkirchestä, jossa hänen tehtäviinsä kuului myös kantaattien säveltäminen. Hänestä niiden säveltäminen oli helppoa ja niiden tekeminen sopi hyvin yhteen hänen muiden tehtäviensä kanssa. Mutta traditionalistien mielestä hengellisen musiikin säveltämisen ei kuulunut olla tuottoisaa, mutta vielä pahempaa oli jos säveltäjä sai tuloja dekadentin musiikin kuten oopperoiden säveltämisestä.

Telemannin kriitikot vastustivat häntä kuitenkin ennen kaikkea sen vuoksi, etteivät he voineet kilpailla hänen kanssaan - Telemann monopolisoi alaa lahjakkuudellaan ja tuotteliaisuudellaan. Eivätkä hänen kriitikkonsa saaneet vastaavasti töitä samassa määrin kuin hän. Telemann sieti kateellisten kuiskauksia aina siihen asti, kun hänelle tarjottiin uutta kapellimestarin - musiikillisen johtajan - virkaa Edmurtin kreivin palveluksessa Soraussa (nykyisessä Puolassa). Hän muutti sinne 1705.[1]

Barbaarinen kauneus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Puolassa ollessaan Telemann seurasi innokkaasti puolalaisten talonpoikien tanssi- ja lauluesityksiä. Hän oli lumoutunut musiikin ”barbaarisesta kauneudesta”, josta hän sai vaikutteita omiin sävellyksiinsä. Telemann rakasti yksinkertaisia säveliä, joita kuulijoiden oli vaivatonta seurata ja hän tulikin pian kuuluisaksi helposti ymmärrettävästä musiikistaan, mikä teki hänestä yhden Saksan johtavista säveltäjistä.

Leipzigissa Telemann sai vihollisia tuotteliaisuutensa vuoksi, minkä vuoksi hän muutti moneen kertaan, mutta Eisenachissa (jossa hän tapasi Johann Sebastian Bachin), Frankfurtissa ja Hampurissa kävi samoin. Työkiireidensä ohessa hän ehti avioituakin. Hänen ensimmäinen vaimonsa Louise Eberlin oli säveltäjä Danielin tytär. Hän kuoli heidän ensimmäisen yhteisen lapsensa syntyessä 1711.[1]

Kolme vuotta myöhemmin Telemann rakastui uudelleen ja avioitui Maria Katharina Textorin kanssa. Tämä oli Frankfurtin kunnan palveluksessa työskennelleen kirjurin tytär. Telemann ja Maria saivat yhdessä kymmenen lasta, mutta heistä suurin osa kuoli jo lapsina. Lopulta Maria jätti Telemannin ja lähti ruotsalaisen upseerin matkaan.

Ainutlaatuinen menestys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Telemannin nimitys ensin viiden hampurilaisen kirkon musiikilliseksi johtajaksi ja sitten Hampurin oopperan johtajaksi aloitti 20 vuotta jatkuneen menestyksen ajan hänen elämässään. Hän sävelsi yli 40 oopperaa ja satoja kantaatteja - normaalisti kaksi viikossa. Vuonna 1733 hän julkaisi kuuluisan 18 sävellystä sisältävän kolmiosaisen Pöytämusiikki-kokoelmansa (musiikki oli tarkoitettu soitettavaksi juhlallisten aterioiden aikana tai niiden jälkeen). Hän perusti myös toisen musiikkioppilaitoksen ja toimi monien oopperoiden ohjaajana.

Telemann oli väsymätön, hänen työteliäisyytensä takana oli halu menestyä. Hän halusi varmistaa, että sai parhaan mahdollisen tuoton työstään, siksi hän julkaisi itse omat käsikirjoituksensa ja kirjoitti jopa mainokset kortteihinsa ja teki kaiverrukset painettujen sävellystensä kansisivuille.

Musiikin teoria[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Telemann-muistolehto (1781) valtioneuvos Carl Friedrich Richardin puutarhassa Hornissa, Hampurissa (Franz Nikolaus Rolffsenin kuparipiirros)

Telemann lopetti säveltämisen yhtäkkisesti 1740. Hän päätti omistaa elämänsä musiikin teoriaa käsittelevien kirjojen julkaisemiseen. Hän ei säveltänyt mitään viiteentoista vuoteen, sitten hänen vanha säveltäjäystävänsä Georg Friedrich Händel rohkaisi häntä aloittamaan työt uudelleen ja Telemann aloitti työt uudelleen 1755 74 vuoden iässä. Vaikka hänen näkönsä alkoi heikentyä, hän jatkoi säveltämistä. Hän sävelsi useita oratorioita ja muuta musiikkia kuolemaansa asti 1767, jolloin hän oli 86-vuotias.

Triviaa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Telemannille liikeasiat olivat usein hyvin tärkeitä. Hän oli Pariisissa kahdeksan kuukautta vuonna 1737. Vaikka hän konsertoi siellä, oli hän kaupungissa ennen kaikkea estääkseen töidensä laittomien kopioiden myymisen.

Teokset (valikoima)[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Soitinsävellysten luettelo Jaakko Tuohiniemi: Yhtenäistetty Georg Philipp Telemann. II osa, soitinteokset (Suomen musiikkikirjastoyhdistys 1995, ISBN 951-8903-48-4)

Kokoelmat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sivu Pöytämusiikin alkuperäispainoksen continuostemmasta (teoksena toisen productionin D-duurialkusoittosarja)
  • Pöytämusiikki (Musique de table eli Tafelmusik, 18 alkusoittosarjan, kvartettosonaatin, konserton, triosonaatin, continuosäestyksellisen soolosonaatin ja orkesteriloppusoiton muodostama kokonaisuus), P 27

Hengelliset kantaatit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Harmoninen kirkkotoimitus
  • Musiikkia Jumalan kunniaksi

Hautajaiskantaatit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Selig sind die Toten, TWV 4:1. Sävelletty 1722
  • In dunkler Nacht, bestürzt und bange, serenata eroica kuudelle lauluäänelle, kuorolle, orkesterille ja continuolle, TWV 4:7. Sävelletty 1733 August II Väkevän muistojumalanpalvelukseen

Oratoriot, passio-oratoriot ja passiot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sivu vuoden 1728 Luukaspassion partituurista
  • Paimenet Betlehemin seimen äärellä (Die Hirten bei der Krippe zu Bethlehem), TWV 1:797. Sävelletty 1759
  • Brockes-passio (Der für die Sünden der Welt gemarterte und sterbende Jesus), TWV 5:1. Sävelletty 1716, uudistettu 1722
  • Seliges Erwägen, TWV 5:2. Sävelletty 1722
  • Ristiinnaulittu rakkaus (Die gekreuzigte Liebe, oder Tränen über das Leiden und Sterben unseres Heilandes), TWV 5:4. Sävelletty 1731
  • Jeesuksen kuolema (Der Tod Jesu), TWV 5:6. Sävelletty 1755
  • Ukkos-oodi (Donnerode), TWV 6:3 (TWV 1:1624). Sävelletty 1762
  • Messias-oratorio (Sing, unsterbliche Seele; Mirjam und deine Wehmut), TWV 6:4. Sävelletty 1759
  • Vapautettu Israel (Das befreite Israel), TWV 6:5. Sävelletty 1759
  • Jeesuksen ylösnousemus ja taivaaseenastuminen (Die Auferstehung und Himmelfahrt Jesu), TWV 6:6. Sävelletty 1760
  • Ylösnousemus (Die Auferstehung), TWV 6:7. Sävelletty 1761
  • Tuomiopäivä (Der Tag des Gerichts), TWV 6:8. Sävelletty 1762
  • Luukaspassioselvennä
  • Markuspassioselvennä
  • Matteuspassioselvennä

Motetit ja psalmimotetit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Deus judicium tuum kuorolle ja kamariorkesterille, TWV 7:7. Sävelletty 1737

Hääkantaatit, serenatat, syntymäpäivämusiikki, kapteenimusiikki ja muu tilapäismusiikki[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • De danske, norske og tydske undersaatters glaede, TWV 12:10. Sävelletty 1757
  • So kömmt die kühne Tapferkeit, TWV 15:9. Sävelletty 1736
  • Schlagt die Trommel, blast Trompeten, TWV 15:13. Sävelletty 1742
  • Ihr rüstigen Wächter Hamburgischer Zinnen, TWV 15:20. Sävelletty 1755

Maalliset kantaatit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Alles redet jetzt und singet, "Die uns im Frühling zur Andacht reizende Vergnügung des Gehörs in einem Singgedicht" sopraanolle, bassolle ja kamariorkesterille, TWV 20:10. Sävelletty 1720
  • Maalaiselämän ihanuus (Die Landlust) sopraanolle, huilulle/viululle ja continuolle, TWV 20:33
  • Kauniisti laulavan kanarialinnun hautajaismusiikki (Trauer-Music eines kunsterfahrenen Canarienvogels) sopraanolle, jousiorkesterille ja continuolle, TWV 20:37. Sävelletty 1737
  • Vuorokaudenajat (Die Tageszeiten) neljälle lauluäänelle, kuorolle, kamariorkesterille ja continuolle, TWV 20:39. Sävelletty 1757
  • Toukokuu (Der May) sopraanolle, bassolle, kamariorkesterille ja continuolle, TWV 20:40. Sävelletty noin 1760
  • Ino sopraanolle, kamariorkesterille ja continuolle, TWV 20:41. Sävelletty 1765
  • Ha, ha, wo will wi hüt noch danzen sopraanolle, viululle ja continuolle, TWV 20:53. Sävelletty viimeistään 1753
  • Koulumestari eli Rehtori (Der Schulmeister) bassolle, poikakuorolle, kamariorkesterille ja continuolle, TWV 20:57. Säveltänyt nähtävästi Christoph Ludwig Fehre vuonna 1751

Oopperat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Satyyrit Arkadiassa (Die Satyren in Arcadien), TWV 21:8. Sävelletty 1719, uudistettu 1724 nimellä Muodikas rakastaja Damon (Der neumodische Liebhaber Damon)
  • Kärsivällinen Sokrates (Der geduldige Socrates), TWV 21:9. Sävelletty 1721
  • Kauneuden voitto (Sieg der Schönheit), TWV 21:10. Sävelletty 1722, uudistettu 1725 ja 1732 nimellä Gensericus
  • Pimpinone (Pimpinone, oder Die ungleiche Heirat, oder Die herrschsüchtige Cammer-Mädgen), TWV 21:15. Sävelletty 1725
  • Miriways, TWV 21:24. Sävelletty 1728
  • Flavius Bertaridus, König der Longobarden, TWV 21:27. Sävelletty 1729
  • Orfeus (Orpheus, oder Die wunderbare Beständigkeit der Liebe), TWV 21:31. Sävelletty 1736
  • Don Quijote (Don Quichotte auf der Hochzeit des Comacho), TWV 21:32. Sävelletty 1761

Laulut[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Das Frauenzimmer verstimmt sich immer lauluäänelle ja continuolle, TWV 25:37. Julkaistu 1728 tai 1729
  • Singe-, Spiel- und General-Bass-Übungen, 48 laulua lauluäänelle ja continuolle, TWV 25:39–85. Julkaistu 1733–1734
  • 24 theils ernsthafte, theils scherzende Oden lauluäänelle ja continuolle, TWV 25:86–109. Julkaistu 1741

Kosketinsoitinmusiikki[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • 20 pientä fuugaa uruille tai kosketinsoittimelle (XX kleine Fugen, so wohl auf der Orgel, als auf dem Claviere zu spielen, nach besonderen Modis verfasset, und dem hochberühmten Venetianischen Nobili und Haupte der Virtuosen, Herrn Benedetto Marcello, gewidmet), TWV 30:1–20. Julkaistu 1731
  • 48 fugeeraavaa koraalialkusoittoa uruille tai kosketinsoittimelle (Telemanns fugirende und veraendernde Choraele, so wohl auf der Orgel als auf dem Claviere zu spielen), TWV 31:1–48 (julkaistu 1735)
  • Puolalainen alkusoitto (Ouverture à la polonoise), alkusoittosarja cembalolle d-molli, TWV 32:2. Julkaistu 1728–1729
  • Alkusoittosarja cembalolle C-duuri, TWV 32:3. Julkaistu 1727 tai 1728
  • Alkusoittosarja cembalolle F-duuri, TWV 32:4. Julkaistu 1727 tai 1728
  • 6 alkusoittosarjaa kosketinsoittimelle (VI Ouverturen nebst zween Folgesätzen bey jedweder, französisch, polnisch oder sonst tändelnd und welsch, fürs Clavier), TWV 32:5–10. Julkaistu viimeistään 1749
  • Alkusoittosarja kosketinsoittimelle a-molli, TWV 32:12. Sävelletty viimeistään 1719
  • Alkusoittosarja kosketinsoittimelle G-duuri, TWV 32:13. Sävelletty viimeistään 1723 (?). Teoksen toista osaa (Courante) on aiemmin luultu Johann Sebastian Bachin säveltämäksi (BWV 840)
  • Alkusoittosarja kosketinsoittimelle A-duuri, TWV 32:14. Teosta on aiemmin luultu Johann Sebastian Bachin säveltämäksi (BWV 824)
  • Alkusoittosarja kosketinsoittimelle A-duuri, TWV 32:16
  • Alkusoittosarja kosketinsoittimelle A-duuri, TWV 32:18. Sävelletty viimeistään 1707. Teosta pidetään myös Johann Sebastian Bachin säveltämänä (BC L174, BWV 832)
  • Marche pour Monsieur le Capitaine Weber und Retraite, TWV 35:1. Julkaistu 1728 tai 1729
  • Posti (La poste), kappale kosketinsoittimelle, TWV 35:2. Julkaistu 1728 tai 1729

Kamarimusiikki[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kaksi sivua Gulliver-sarjan partituurista kokoelmasta Uskollinen musiikkimestari (Der getreue Music-Meister, Hampuri 1728–1729)
  • Puolalainen partita (Partie polonoise), alkusoittosarja kahdelle luutulle B-duuri, TWV 39:1
  • Alkusoittosarja kahdelle luutulle g-molli, TWV 39:2
  • Sonaatti viola da gamballe D-duuri, TWV 40:1. Julkaistu 1728–1729
  • 12 fantasiaa poikkihuilulle, TWV 40:2–13. Julkaistu 1732 tai 1733
  • 12 fantasiaa viululle, TWV 40:14–25. Julkaistu 1735
  • 12 fantasiaa viola da gamballe, TWV 40:26–37. Julkaistu 1735 tai 1736
  • 6 sonaattia kahdelle nokka- tai poikkihuilulle tai viululle, TWV 40:101–106. Julkaistu 1727
  • Gulliver-sarja kahdelle viululle D-duuri, TWV 40:108. Julkaistu 1728–1729. Perustuu Jonathan Swiftin Gulliverin retkien (1726) aiheisiin.
  • Kellopeli (Carillon), duo kahdelle chalumeaulle tai nokka- tai poikkihuilulle ja chalumeaulle, TWV 40:109. Julkaistu 1728 tai 1729
  • Kanoniset sonaatit kahdelle poikkihuilulle, kahdelle viululle tai kahdelle viola da gamballe (XIIX canons mélodieux, ou, VI sonates en duo à flûtes traverses ou violons ou basses de viole), TWV 40:118–123. Julkaistu Pariisissa 1738
  • Sonaatti kahdelle viululle, alttoviululle ja violonelle (tai sellolle) A-duuri, TWV 40:200 (TWV Anh. 43:A1)
  • Kamarikonsertto neljälle viululle G-duuri, TWV 40:201
  • Kamarikonsertto neljälle viululle D-duuri, TWV 40:202
  • Kamarikonsertto (sonaatti) neljälle viululle C-duuri, TWV 40:203
  • Kamarikonsertto neljälle viululle A-duuri, TWV 40:204. Teoksen aitous on epävarma
  • Kvartettosonaatti nokkahuilulle (tai fagotille tai sellolle), kahdelle poikkihuilulle ja continuolle d-molli, TWV 43:d1. Julkaistu 1733
  • Kvartettosonaatti poikkihuilulle, viululle, sellolle ja continuolle e-molli, TWV 43:e2. Julkaistu 1733
  • Kvartettosonaatti poikkihuilulle, oboelle, viululle ja continuolle G-duuri, TWV 43:G2. Julkaistu 1733
  • Kamarikonsertto nokkahuilulle, kahdelle viululle ja continuolle g-molli, TWV 43:g3
  • Pariisilaiset kvartetot I, kaksi kamarikonserttoa, kaksi kvartettosonaattia ja kaksi alkusoittosarjaa poikkihuilulle, viululle, viola da gamballe (tai sellolle) ja continuolle (Quadri a violino, flauto traverso, viola di gamba o violoncello e fondamento, ripartiti in 2 concerti, 2 balletti, 2 sonate), P 17. Julkaistu 1730
  • Pariisilaiset kvartetot II (Nouveaux quatuors en six suites), kuusi alkusoittosarjaa huilulle, viululle, viola da gamballe (tai sellolle) ja continuolle, P 43. Julkaistu Pariisissa 1738
  • Quatrième livre de quatuors, kuusi kvartettosonaattia huilulle, viululle, alttoviululle ja continuolle, P 60. Julkaistu Pariisissa noin 1752–1760
  • Sonaatti kahdelle viululle, alttoviululle, tenoriviululle ja continuolle e-molli, TWV 44:5
  • Sonaatti kahdelle viululle, kahdelle alttoviululle ja continuolle F-duuri, TWV 44:11
  • Sonaatti kahdelle viululle, alttoviululle, tenoriviululle, sellolle ja continuolle f-molli, TWV 44:32
  • Sonaatti kahdelle viululle, kahdelle alttoviululle, sellolle ja continuolle g-molli, TWV 44:33
  • Sonaatti kahdelle viululle, kahdelle alttoviululle, sellolle ja continuolle B-duuri, TWV 44:34
  • Kamarikonsertto kolmelle oboelle, kolmelle viululle ja continuolle B-duuri, TWV 44:43

Sinfoniat ja sekalainen orkesterimusiikki[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Melodinen sinfonia (Sinfonia melodica) kamariorkesterille ja continuolle C-duuri, TWV 50:2
  • Sinfonia (kantaattialkusoitto?) alttonokkahuilulle, viola da gamballe, kamariorkesterille ja continuolle F-duuri, TWV 50:3
  • Sankarimusiikkia (Heldenmusik eli Musique héroique), 12 marssia kamariorkesterille, TWV 50:31–42
  • Fanfare käyrätorvelle, kahdelle nokka- tai poikkihuilulle, jousiorkesterille ja continuolle D-duuri, TWV 50:44
  • Alkusoitto Hampurin ylistyksenarvoisen kauppakomppanian ensimmäisten satavuotisjuhlien serenataan (Symphonie zur Serenate auf die erste hundertjährige Jubelfeyer der Hamburgischen Löblichen Handlungs-Deputation), TWV Anh. 50:1. Serenatan TWV 24:4 alkusoitto, jonka hampurilainen Bock julkaisi erillisenä vuonna 1765

Konsertot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Heinäsirkkasinfonia (Grillen-Sinfonie eli Grillen-Symphonie), ryhmäkonsertto puupuhaltimille, kahdelle kontrabassolle, jousiorkesterille ja continuolle G-duuri, TWV 50:1
  • Konsertto nokkahuilulle, jousiorkesterille ja continuolle C-duuri, TWV 51:C1
  • Konsertto poikkihuilulle, jousiorkesterille ja continuolle D-duuri, TWV 51:D2
  • Konsertto trumpetille, jousiorkesterille ja continuolle D-duuri, TWV 51:D7
  • Konsertto nokkahuilulle, jousiorkesterille ja continuolle F-duuri, TWV 51:F1
  • Konsertto poikkihuilulle, jousiorkesterille ja continuolle G-duuri, TWV 51:G2
  • Konsertto sooloviululle, jousiorkesterille ja continuolle G-duuri, TWV 51:G7
  • Konsertto alttoviululle, jousiorkesterille ja continuolle G-duuri, TWV 51:G9
  • Konsertto sooloviululle, jousiorkesterille ja continuolle g-molli, TWV 51:g1. Johann Sebastian Bach on tehnyt tästä teoksesta sovituksen kosketinsoittimelle (BC L201, BWV 985)
  • Kurnutuskonsertto, Rupikonnakonsertto eli Sammakkokonsertto (Die Relinge), konsertto sooloviululle, jousiorkesterille ja continuolle A-duuri, TWV 51:A4
  • Konsertto sooloviululle, jousiorkesterille ja continuolle B-duuri, TWV 51:B1
  • Konsertto poikkihuilulle, jousiorkesterille ja continuolle h-molli, TWV 51:h1
  • Kaksoiskonsertto oboelle, viululle, jousiorkesterille ja continuolle c-molli, TWV 52:c1. Teosta on aiemmin luultu Antonio Vivaldin säveltämäksi (RV Anh. 17)
  • Kaksoiskonsertto kahdelle chalumeaulle, jousiorkesterille ja continuolle d-molli, TWV 52:d1
  • Kaksoiskonsertto nokkahuilulle, huilulle, jousiorkesterille ja continuolle e-molli, TWV 52:e1
  • Kaksoiskonsertto nokkahuilullle, fagotti, jousiorkesterille ja continuolle F-duuri, TWV 52:F1
  • Kaksoiskonsertto kahdelle alttoviululle, jousiorkesterille ja continuolle G-duuri, TWV 52:G3
  • Kaksoiskonsertto nokkahuilulle, viola da gamballe, jousiorkesterille ja continuolle a-molli, TWV 52:a1
  • Kaksoiskonsertto kahdelle nokka- tai poikkihuilulle, jousiorkesterille ja continuolle a-molli, TWV 52:a2
  • Kaksoiskonsertto kahdelle nokkahuilulle, jousiorkesterille ja continuolle B-duuri, TWV 52:B1
  • Kolmoiskonsertto trumpetille, viululle, sellolle, jousiorkesterille ja continuolle D-duuri, TWV 53:D5
  • Kolmoiskonsertto poikkihuilulle, lemmenoboelle, lemmenviululle, jousiorkesterille ja continuolle E-duuri, TWV 53:E1
  • Kolmoiskonsertto kolmelle sooloviululle, jousiorkesterille ja continuolle F-duuri, TWV 53:F1. Teoksesta tunnetaan myös aikalaissovitus kolmelle cembalolle ja jousiorkesterille.
  • Kolmoiskonsertto poikkihuilulle, sooloviululle, sellolle, jousiorkesterille ja continuolle A-duuri, TWV 53:A2
  • Neloiskonsertto kahdelle käyrätorvelle, kahdelle sooloviululle, jousiorkesterille ja continuolle Es-duuri, TWV 54:Es1
  • Neloiskonsertto neljälle sooloviululle, jousiorkesterille ja continuolle A-duuri, TWV 54:A1
  • Kolmoiskonsertto, a-molli
  • Konsertto kahdelle käyrätorvelle ja orkesterille, Es

Alkusoittosarjat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Alkusoittosarja alttoviululle (tai viola da gamballe), jousiorkesterille ja continuolle D-duuri, TWV 55:D6
  • Alkusoittosarja nokkahuilulle, jousiorkesterille ja continuolle a-molli, TWV 55:a2
  • Alster-alkusoitto (Alster-Ouvertüre), alkusoittosarja neljälle käyrätorvelle, kahdelle oboelle ja jousiorkesterille F-duuri, TWV 55:F11
  • Bisarri alkusoitto (La bizarre), alkusoittosarja jousiorkesterille ja continuolle G-duuri, TWV 55:G2
  • La bouffonne, alkusoittosarja jousiorkesterille ja continuolle C-duuri, TWV 55:C5
  • Burleski alkusoitto (Ouverture à la burlesque), alkusoittosarja jousiorkesterille ja continuolle F-duuri, TWV 55:F10
  • Burleski alkusoitto (Ouverture burlesque), alkusoittosarja jousiorkesterille ja continuolle B-duuri, TWV 55:B8
  • Busleski sarja (Ouverture avec la suite burlesque), alkusoittosarja jousiorkesterille ja continuolle G-duuri, TWV 55:G12
  • La changeante, alkusoittosarja jousiorkesterille ja continuolle g-molli, TWV 55:g2
  • Don Quijote (Burlesque de Quichotte), alkusoittosarja jousiorkesterille ja continuolle G-duuri, TWV 55:G10
  • La gaillarde, alkusoittosarja jousiorkesterille ja continuolle D-duuri, TWV 55:D13
  • La galante, alkusoittosarja jousiorkesterille ja continuolle D-duuri, TWV 55:D5
  • Ikiliikkuja (Perpetuum mobile), alkusoittosarja jousiorkesterille ja continuolle D-duuri, TWV 55:D12
  • Kansojen alkusoitto (Les nations), alkusoittosarja jousiorkesterille ja continuolle B-duuri, TWV 55:B5
  • Lyyra (La lyra), alkusoittosarja jousiorkesterille ja continuolle Es-duuri, TWV 55:Es3
  • Muinaiset ja nykyiset kansat (Ouverture des nations anciens et modernes), alkusoittosarja jousiorkesterille ja continuolle G-duuri, TWV 55:G4
  • L'Omphale, alkusoittosarja jousiorkesterille ja continuolle e-molli, TWV 55:e8
  • Pastoraalisarja (Ouverture à la pastorelle), alkusoittosarja jousiorkesterille ja continuolle F-duuri, TWV 55:F7
  • Prostituutiosarja (La putain), alkusoittosarja jousiorkesterille ja continuolle G-duuri, TWV Anh. 55:G1. Teoksen aitous on epävarma.
  • Pörssi eli Pörssisarja (La bourse), alkusoittosarja kamariorkesterille ja continuolle B-duuri, TWV 55:B11
  • La querelleuse, alkusoittosarja jousiorkesterille ja continuolle G-duuri, TWV 55:G8
  • Tragikoominen sarja (Ouverture, jointes d'une suite tragi-comique), alkusoittosarja kolmelle trumpetille, patarummuille, jousiorkesterille ja continuolle D-duuri, TWV 55:D22
  • Urheilusarja, alkusoittosarja jousi- tai kamariorkesterille ja continuolle Es-duuri), TWV 55:Es1. Teoksen lisänimi tulee juoksijoita kuvaavasta neljännestä (Les coureurs) ja gladiaattoreita kuvaavasta kuudennesta osasta.
  • Vesimusiikki eli Hampurin vuoksi ja luode (Wasser-Ouverture), alkusoittosarja puupuhaltimille, jousiorkesterille ja continolle, TWV 55:C3

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Georg Philipp Telemann: thematisch-systematisches Verzeichnis seiner Werke: Telemann-Werkverzeichnis (TWV). Instrumentalwerke. Band 1, herausgegeben von Martin Ruhnke. Kassel: Bärenreiter, 1984. ISBN 3-7618-0655-8.
  • Georg Philipp Telemann: thematisch-systematisches Verzeichnis seiner Werke: Telemann-Werkverzeichnis (TWV). Instrumentalwerke. Band 2, herausgegeben von Martin Ruhnke. Kassel: Bärenreiter, 1992. ISBN 3-7618-1043-1.
  • Georg Philipp Telemann: thematisch-systematisches Verzeichnis seiner Werke: Telemann-Werkverzeichnis (TWV). Instrumentalwerke. Band 3, herausgegeben von Martin Ruhnke. Kassel: Bärenreiter, 1999. ISBN 3-7618-1398-8.
  • WSOY Facta - Telemann, Georg Philipp]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c Georg Philipp Telemann Baroque Music. Viitattu 27.3.2015.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Georg Philipp Telemann.