Georg Michaelis

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Georg Michaelis
Georg Michaelis vuonna 1932.
Georg Michaelis vuonna 1932.
Saksan valtakunnankansleri
Monarkki Vilhelm II
Varakansleri Karl Helfferich
Edeltäjä Theobald von Bethmann Hollweg
Seuraaja Georg von Hertling
Henkilötiedot
Syntynyt8. syyskuuta 1857
Kuollut24. heinäkuuta 1936 (78 vuotta)
Tiedot
Puolue kanslerina puolueeton, myöhemmin Saksalaiskansallinen kansanpuolue
Nimikirjoitus
Nimikirjoitus

Georg Michaelis (8. syyskuuta 1857 Haynau, Sleesia24. heinäkuuta 1936 Bad Saarow, Brandenburg) oli Saksan valtakunnankansleri muutaman kuukauden ajan vuonna 1917[1]. Hän oli Saksan ensimmäinen ei-aatelinen valtakunnankansleri[2].

Michaelis syntyi Preussiin kuuluneessa Sleesian provinssissa ja varttui Frankfurt an der Oderissa. Hän opiskeli oikeustiedettä Breslaun ja Leipzigin yliopistoissa ja sai juristin oikeudet vuonna 1879. Michaelis valmistui oikeustieteen tohtoriksi Goettingenin yliopistosta vuonna 1885 ja opetti Tokiossa Saksalaisessa lakikoulussa vuosina 1885–1889 lakia ja kansantaloutta.[1]

Palattuaan Saksaan Michaelis alkoi työskennellä eri tehtävissä Preussin hallinnossa Reininmaan provinssin, Westfalenin ja Sleesian alueilla. Vuonna 1905 hänet valittiin Oder-joen säännöstelystä vastaavaksi kommissaariksi. Energisenä ja hyvänä johtajana tunnettu Michaelis ylennettiin vuonna 1909 Preussin talousministeriön alivaltiosihteeriksi. Sodan sytyttyä hänestä tuli marraskuussa 1914 sotaviljayhtiön, Kriegsgetreidegesellschaftin, ohjausryhmän johtaja. Tämän lisäksi hän valittiin maaliskuussa 1915 liittovaltion sisäministeriön vilja- ja jauhoasioiden komissaariksi. Heinäkuussa 1915 perustettiin Reichsgetreidestelle, jonka tehtävänä oli huolehtia koko Saksan kotirintaman ruokahallinnosta. Michaeliksesta tuli sen johtokunnan puheenjohtaja. Helmikuussa 1917 hänestä tuli Preussin ruokajakelusta vastaava komissaari.[1]

Valtakunnankanslerina

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Theobald von Bethmann Hollweg erotettiin 13. heinäkuuta 1917 ja Michaelis valittiin valtakunnankansleriksi ja Preussin pääministeriksi. Tärkeimmät puoluejohtajat alkoivat vastustaa Michaelisia hyvin pian virkaanastumisen jälkeen. Varsinkin ulkoministeri Richard von Kühlmannin laatima vastaus paavin rauhanesitykseen elokuussa 1917 oli hyvin epämääräinen, koska Michaelis ja Kühlmann olivat ajatelleet pitää Belgiaa pelinappulana tulevissa neuvotteluissa Ympärysvaltojen kanssa. Kun nämä salaiset toimet paljastuivat, Matthias Erzberger syytti hallitusta todellisten rauhanmahdollisuuksien menettämisestä. Michaeliksen ura kanslerina katkesi lopullisesti elokuussa 1917 tapahtuneisiin laivaston levottomuuksiin, jotka hän ja amiraali Eduard von Capelle hoitivat huonosti.[1]

Sata päivää kestäneen kansleriutensa aikana Michaelis teki tärkeitä hallinnollisia uudistuksia, jotka johtivat liittovaltion talousministeriön perustamiseen 31. lokakuuta 1917. Hänellä oli myös sosiaalidemokraattien suosion voittamiseksi suunnitelmia sosiaaliturvan uudistamiseksi, mutta näitä ei saatu julkistettua ennen kuin Michaelis erosi 1. marraskuuta 1917.[1] Michaelista pidettiin yleisesti kenraalien Paul von Hindenburgin ja Erich Ludendorffin marionettina.[3]

Myöhemmät vaiheet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Maaliskuussa 1918 Michaelis valittiin Pommerin provinssin Oberpräsidentiksi. Virassa hän toimi huhtikuuhun 1919.[4] Tämän jälkeen hän muun muassa teki hyväntekeväisyystyötä opiskelijoiden parissa[1]. Vuonna 1921 hän julkaisi muistelmansa nimellä Für Staat und Volk. Eine Lebensgeschichte.[5]

  1. a b c d e f Spencer C. Tucker: World War I: A - D., Nide 1, s. 787-788. Määritä julkaisija! Teoksen verkkoversio (viitattu 12.4.2013).
  2. Current History and Forum ... Nide 6. C-H Publishing Corporation, 1917. Teoksen verkkoversio (viitattu 12.4.2013).
  3. William J Astore, Dennis E. Showalter: Hindenburg: icon of German militarism, s. 49. Potomac Books, 2005. Teoksen verkkoversio (viitattu 12.4.2013).
  4. Georg Michaelis Jurist, Politiker dhm.de. Deutsche Historische Museum. Viitattu 12.4.2013.
  5. Für Staat und Volk. Eine Lebensgeschichte