Saksalaiskansallinen kansanpuolue

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Saksalaiskansallinen kansanpuolue
Deutschnationale Volkspartei

Flag of the German Empire.svg

Perustettu 1918
Lopetti 1933
Ideologia konservatismi
kansalliskonservatismi
saksalainen konservatismi
oikeistopopulismi
monarkismi
agrarianismi
antisemitismi
Poliittinen kirjo oikeisto-äärioikeisto
Nuorisojärjestö Bismarckjugend

Saksalaiskansallinen kansanpuolue (Deutschnationale Volkspartei, DNVP) oli kansalliskonservatiivinen puolue Saksassa Weimarin tasavallan aikana. Ennen Saksan kansallissosialistisen työväenpuolueen valtaannousua se oli suurin kansallismielinen puolue Weimarin tasavallassa ja siihen kuului nationalisteja, monarkisteja, völkisch-radikaaleja ja antisemiittejä. Puolue sai tukea Pangermaaniselta liitolta, joka uskoi Saksan kansan ylemmyyteen muihin kansoihin verrattuna.[1]

DNVP syntyi vuonna 1918 kahden konservatiivipuolueen yhdistyessä ja yhden liberaaliin puolueeseen kuuluneen ryhmittymän liittyessä mukaan. Weimarin valtiosäännön vastustus johti pitkiin oppositiokausiin. DNVP:tä kannattivat yleensä maanomistajat ja rikkaat teollisuusmiehet. Puolue suosi monarkismia ja vastusti jyrkästi Versailles’n rauhansopimusta.

Äärimmäinen nationalismi ja taantumuksellisuus oli tunnusomaista DNVP:lle,kenen mukaan? ja alkuaikoina tavoitteena oli monarkian palauttaminen Saksaan. Ajan myötä puolue siirtyi kannattamaan autoritaarisen valtion muodostamista. Äänestäjäkunta koostui kiihkeistä nationalisteista, aristokraateista sekä keskiluokan ja liikemiespiirien jäsenistä. Vaikka tavoitteena oli Weimarin tasavallan häviö, niin puolue kuitenkin osallistui politiikkaan ja hallituksiin pitääkseen sosialistit pois vallasta. Ennen ryhmittymistään natsien rinnalle DNVP haki yhteistyötä muiden konservatiivien ja nationalistien kanssa.

1920-luvulla DNVP kokeili hetken aikaa lievästi maltillisempaa linjaa, mikä johti kannatuksen laskuun ja paluuseen vanhalle jyrkälle linjalle. Vuosikymmenen loppua kohti puolueen alempisäätyiset kannattajat alkoivat siirtyä natsien joukkoihin, jolloin DNVP jäi yhä leimallisemmin ylemmän keskiluokan ja yläluokan käsiin. Puolueen puheenjohtajaksi tuli 1928 suurliikemies Alfred Hugenberg, jonka johtajakaudella jyrkemmin oikeistolainen linja jälleen korostui.

Vuonna 1931 DNVP, NSDAP ja Stahlhelm-järjestö muodostivat epävakaan liiton Hartzburger Front nimellä. DNVP:n tavoitteena oli päästä kontrolloimaan ja suitsimaan kansallissosialisteja, mutta kävikin toisinpäin ja DNVP ajautui itse apupuolueen asemaan.

Seuraavana vuonna DNVP oli ainoa merkittävä ryhmä joka tuki Franz von Papenia tämän lyhyellä kanslerikaudella. Sitten puolue toimi kansallissosialistien hallituskumppanina ja tuki valtalakia, jolla Adolf Hitler hankki itselleen diktaattorin valtuudet.

Uuden valtakunnankanslerin kärsivällisyydessä konservatiivisia liittolaisiaan kohtaan oli suuria puutteita, ja pian DNVP:n edustajat Hitlerin ensimmäisessä kabinetissa ajettiin eroamisen partaalle ja ylikin. Hieman myöhemmin heidät pakotettiin liittymään kansallissosialistiseen puolueeseen tai siirtymään sivuun politiikasta kokonaan. DNVP:n toiminta loppui vuonna 1933.

Sodanjälkeisessä Saksassa ei juuri yritetty herättää DNVP:tä henkiin, kun konservatiiveja ja keskiryhmiä varten perustettiin Saksan kristillisdemokraattinen unioni, jonka perustajissa oli DNVP:n ja lisäksi Deutsche Demokratische Partein, DVP:n ja Bayerische Volkspartein entisiä kannattajia.[2] Länsi-Saksan sisäministerinä vuosina 1950–1953 toiminut Robert Lehr (CDU) oli entinen DNVP:n poliitikko.[3]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. David Nicholls: Adolf Hitler, Abc-Clio 2009, s.178
  2. „Die Wurzeln der CDU in der Diskussion.“ Konrad Adenauer Stiftung. (saksaksi)
  3. Lehr, Robert Bundesarchiv.de. (saksaksi)