Gabriele Münter
| Gabriele Münter | |
|---|---|
 Gabriele Münter vuonna 1900. |
|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 19. helmikuuta 1877 Berliini, Saksan keisarikunta |
| Kuollut | 19. toukokuuta 1962 (85 vuotta) Murnau am Staffelsee, Länsi-Saksa |
| Kansalaisuus | Saksa |
| Ammatti | kuvataiteilija |
| Taiteilija | |
| Taidesuuntaus | ekspressionismi |
Gabriele Münter (19. helmikuuta 1877 Berliini, Saksan keisarikunta – 19. toukokuuta 1962 Murnau am Staffelsee, Länsi-Saksa) oli saksalainen, ekspressionistinen kuvataiteilija.[1]
Elämänvaiheita[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Varhaisvaiheet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Gabriele Münter syntyi ylemmän keskiluokan perheeseen, joka havaitsi varhain hänen lahjakkuutensa ja kannusti häntä taiteilijan uralle. Vuonna 1897 hänellä oli yksityisopettaja ja hän pääsi Düsseldorfiin opiskelemaan Ernst Boschin johdolla.[1][2]
Vanhemmat tukivat Münterin taideopintoja, sillä he olivat huolestuneita tyttärestään. Heidän mielestään tyttären elämästä puuttui järjestys ja taideopinnot toisivat elämään ryhtiä. Lisäksi he olivat huolestuneita siitä, että tyttärellä ei tuntunut olevan elämässä päämäärää.[2]
Kun Münter oli 21-vuotias, hänen molemmat vanhempansa olivat kuolleet. Hän päätti matkustaa sisarensa kanssa Yhdysvaltoihin, missä he oleskelivat Texasissa, Missourissa ja Arkansasissa. Arkansasissa sisarukset osallistuivat karjanajoon. Vanhemmilta saatu suuri rahallinen perintö mahdollisti tämän. Yhdysvaltojen ajoilta on säilynyt luonnosvihko ja se on täynnä maisema-aiheisia piirroksia. Juuri Yhdysvaltain matkalla Gabriele Münterissä kypsyi ajatus ryhtyä taiteilijaksi.[2]
Taideuralle[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Taloudellisesti huoleton elämä nuorena aikuisena vaikutti Münterin taiteilijuuteen. Hänellä oli enemmän sosiaalista pääomaa kuin aikansa naisilla yleensä oli ja hän saattoi katsoa asioita ennakkoluulottomammin. Vuonna 1901 hän siirtyi takaisin Saksaan ja aloitti taideopinnot Münchenin taidesäätiön Damenakademien (naisten akatemia) aloittelijaluokalla.[1] Viralliset, valtion taideakatemiat, olivat tuolloin vielä naisilta suljettuja. Münter opiskeli myös kuvanveistoa, mutta maalaaminen kiinnosti eniten. Maalaamisessa esikuvana oli Paul Gauguin ja hän otti vaikutteita myös fauvisteilta.[2]
Taidekoulussa Münterin opettajana oli Wassily Kandinsky. Hän oli ensimmäinen opettaja, joka otti Münterin lahjat vakavasti.[3] Suhde muuttui oppilas-opettajasuhteesta pian läheissuhteeksi ja kesti vuosikymmenen. Suhteen katsotaan alkaneen yhteisellä, vuonna 1902 alkaneella, maalausmatkalla Alpeille. Pariskunta kihlautui salaa vuonna 1903 ja suunnitteli aviotuvansa kun Kandinsky on saanut avioeron vaimostaan.[2][1]
Ammattitaiteilijana[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Münter kuului taiteilijaryhmään, jonka maalaukset olivat radikaalimpia kuin tuolloin valinnut art nouveau tai muodissa ollut impressionismi. Hän kiinnostui maisemamaalauksesta ja maalasi niitä käyttäen murrettuja värejä ja litistettyjä muotoja. Vaikutteita hän haki ennakkoluulottomasti lasten piirustuksista.
Vuodesta 1908 lähtien Münterin tyyli alkoi muuttua ja työt alkoi muuttua esittävämmiksi. Hän alkoi oleskella pienessä baijerilaisessa Murnaun kylässä ja osti sieltä talon. Murnau oli jäänyt sivuun teollistumisesta ja muusta 1800-luvulla tapahtuneesta modernisaatiosta. Münterin Murnaussa maalaamat työt ovat vastakohta aikansa saksalaiselle modernismille.
Münter käytti vihreää eri sävyissään, keltaista ja vaaleanpunaista ja väriä käytetään nostamaan katsojassaan tunteita. Työt ovat täynnä mielikuvitusta ja vuoropuhelua luonnon kanssa.
Kandinskyn työt saivat vaikutteita Münterilta. Kandinsky alkoi käyttämään murrettuja värejä ja ekspressionistista tyyliä. Münter ja Kandinsky matkustelivat yhdessä Alankomaihin, Ranskaan, Italiaan ja Pohjois-Afrikkaan. Matkoillaan he tapailivat paikallisia taiteilijoita kuten Matissea ja Henri Rousseauta. Näihin aikoihin Münter ja Kandinsky perustivat Müncheniin avant-gardetaiteeseen keskittyneen yhdistyksen, Neue Künstelervereiningungin. Ennen ensimmäistä maailmansotaa Münterin töitä oli esillä useissa avant-gardetaidetta esittävissä näyttelyissä.[2]
Eurrooppalainen suursota, jota myöhemmin kutsuttiin ensimmäiseksi maailmansodaksi, vei Münterin ja Kandinskyn erilleen. Pariskunta muutti ensin Sveitsiin, mutta vuonna 1916 Kandinsky muutti takaisin Venäjälle. Kandinsky aloitti Venäjällä suhteen tuolloin 17- vuotiaan Nina Andrejevskan kanssa ja meni hänen kanssaan kihloihin. Münter ja Kandinsky eivät tavanneet enää koskaan.[2]
1920- luvulla Münter lähetii useita kirjeitä Kandinskylle. Hän yritti saada takaisin töitään jotka yhä olivat Kandinskyn hallussa. Hän halusi saada Kandinskylta sekä moraalista ja taloudellista kompensaatioita. Hän sai Kandinskyn myöntämään, että he olivat olleet käytänössä naimisissa, joskaan laillista vahvistusta asialle ei tullut. Vuonna 1925 Münter julkaisi kirjoituksen, jossa syytti Kandinskya pahoinpitelystä.[2]
Vuonna 1928 Münter aloitti loppuelämän kestäneen suhteensa taidehistorioitsija Johannes Eichnerin kanssa.[2]
Uran jälkipuoli[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kansallissosialistit pääsivät Saksassa valtaan vuonna 1933. Münterin, Kandinskyn ja muiden ekspressionistisen Blaue Reiter -taiteilijaryhmän töitä pidettiin rappiotaiteena ja hallinto etsi niitä tuhottaviksi. Münter otti ryhmän töitä kotiinsa ja kätki niitä. Huolimatta lukuisista kotitarkastuksista, niitä ei löydetty. Münter eli talousvaikeuksien rasittamana ja töille olisi löytynyt ostajia pimeiltä markkinoilta, mutta hän päätti säilyttää niitä kätköissään sodan loppuun asti.[2]
Toimeentulonsa varmistamiseksi Münter maalasi kansallissosialismin valtakaudella asetelmia ja muotokuvia. Häneltä oli kaksi teosta esillä Berliin olympiakisoissa vuonna 1936.[2]
Jonkinlaista hyvistystä hyljeksimisestään Münter sai 1950-luvulla, kun hänen töitään oli esillä lähes joka vuosittaisissa näyttelyissä. Hän sai myös useita huomionosoituksia valtiolliselta tasolta.[2]
Kun Münter vietti 80-vuotispäiviään, hän luovutti kokoelmansa, jossa oli 330 piirrosta ja 80 maalausta Münchenin Städtlische Galerielle. Loppuelämänsä Münter eli Murnaussa, vieraillen Münchenissä vain satunnaisesti.[2]
Arvioita elämäntyöstä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Nykyään Münteria pidetään merkittävimpänä saksalaisena naispuolisena ekspressionistisena taidemaalarina. Kun hän kätki eskpessionistien töitä kansallissosialisteilta, hän teki merkittävän kulttuuriteon.[2]
Münterin elämä ja taide kietoutuu yhteen Kandinskyn elämän ja taiteen kanssa ja Kandinsky aiheutti Münterille vahinkoa. Münter on kuitenkin merkittävämpi henkilö kuin Kandinskyn muusa. Münter oli innovatiivinen ja merkittävä taiteilija joka on saanut postuumisisti kaiken ansaitsemansa arvostuksen. Hänen taiteensa muuttuessaan kohti abstraktiota osoittaa tekijänsä suurta lahjakkuutta.[2]
Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Lisää aiheesta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Gabriele Münter- und Johannes Eichner-Stiftung Muenter-stiftung.de. (saksaksi)
- Wade, Francesca: Meet the artist: Gabriele Münter RA. 8.10.2022. (englanniksi)
- Gabriele Münter, Dorfstraße im Winter, 1911 Sammlung Online. (saksaksi)
| ||||||||||||||||||||||||||
