Fulvia
| Fulvia | |
|---|---|
 Fulvia (vasemmalla) jumalatar Nikenä Eumeneiassa, Fryygiassa, lyödyssä kolikossa |
|
| Henkilötiedot | |
| Muut nimet | Fulvia Flacca Bambula |
| Syntynyt | Tusculum tai Rooma |
| Kuollut | 40 eaa. Sikyon, Kreikka |
| Vanhemmat |
Marcus Fulvius Bambalio Sempronia |
| Puoliso |
Publius Clodius Pulcher Gaius Scribonius Curio Marcus Antonius |
| Lapset |
Clodia Pulchra Publius Clodius Pulcher Gaius Scribonius Curio Marcus Antonius Antyllus Iullus Antonius |
Fulvia (kuoli 40 eaa.) oli roomalainen ylhäisönainen. Lannistumaton ja kunnianhimoinen, Fulvia oli merkittävimpiä Rooman tasavallan loppuaikoina vaikuttaneista naisista. Fulvia oli naimisissa kolme kertaa: Publius Clodius Pulcherin, Gaius Scribonius Curion ja Marcus Antoniuksen kanssa, joista jokainen oli lupaavalla poliittisella uralla. Fulvia saattoi vaikuttaa merkittävästi kahden ensimmäisen miehensä politiikkaan ja Fulvia tuli julkisesti mukaan politiikkaan ensimmäisen miehensä kuoleman jälkeen. Kuitenkin vasta Antoniuksen vaimona ja Julius Caesarin murhan jälkeen Fulvia keräsi mainetta politiikkaan osallistumisesta. Fulvia oli mukana toisen triumviraatin varhaisessa toiminnassa ja merkittävässä roolissa Perusian sodan syttymisessä. Fulviaa koskevat lähteet ovat pääasiassa propagandan ja vihamielisyyden värittämiä.
Sukutausta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Fulvian syntymäpäivää saati vuotta ei tiedetä. Fulvian vanhemmat olivat Marcus Fulvius Bambalio ja Sempronia. Fulviusten suku oli varakas ja arvostettu plebeijisuku Tusculumista. Suvusta oli tullut konsuleita vuodesta 322 eaa. asti ja viimeisin oli vuodelta 125 eaa. Fulvian syntymän aikaan suku oli sammumassa. Fulvian äiti Sempronia oli myöskin sammumassa olevasta arvostetusta plebeijisuvusta.[1] Fulvian äidinisää Sempronius Tuditanusta Cicero kuvaa höperöksi, joka heitteli rostralta kolikoita väkijoukolle.[2] Rikkaana perijättärenä Fulvia oli houkutteleva puoliso kroonisesta rahapulasta kärsiville nuorille aatelismiehille.
Ensimmäinen avioliitto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Fulvian ensimmäinen aviomies oli Publius Clodius Pulcher, kansankiihottaja ja Ciceron vihamies. Heillä oli kaksi lasta: Publius Clodius Pulcher ja Clodia Pulchra, joka oli Octavianuksen ensimmäinen vaimo. Fulvian ja Clodiuksen avioliitto vaikutti olleen onnellinen, ja Fulvia matkustikin usein Clodiuksen mukana. Clodius matkusti poikkeuksellisesti ilman vaimoaan saadessaan surmansa Via Appialla tammikuussa 52 eaa.[3] Clodiuksen kuoleman jälkeen Fulvia tuli julkisesti mukaan politiikkaan. Clodiuksen ruumis oli esillä heidän talonsa pihalla ja itkuinen Fulvia esitteli miehensä vammoja yllyttäen paikalla ollutta väkijoukkoa. Väkijoukko kantoi ruumiin Forumille Curia Hostiliaan, joka poltettiin yhdessä Clodiuksen ruumiin kanssa. Milon oikeudenkäynnin aikana Fulvia toimi väsymättömästi Milon tuomitsemisen puolesta. Fulviaa ja hänen äitiään kuultiinkin oikeudenkäynnissä todistajina. Milo hävisi oikeudenkäynnin ja joutui maanpakoon.[4]
Toinen avioliitto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Toisen avioliittonsa Fulvia solmi Gaius Scribonius Curion kanssa, joka oli Clodiuksen ja Antoniuksen ystävä. Curio oli kansantribuuni vuonna 50 eaa. Julius Caesarin sisällissodassa Curio taisteli Caesarin puolella ja kuoli johtaessaan sotaretkeä Afrikassa 49 eaa. Curion kanssa Fulvia sai pojan Gaius Scribonius Curion. Nuorempi Curio teloitettiin Antoniuksen kannattajana Aktionin taistelun jälkeen.[4]
Kolmas avioliitto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Fulvian kolmas ja viimeinen aviomies oli Marcus Antonius. He menivät naimisiin n.47 eaa. ja saivat kaksi poikaa: Marcus Antonius Antylluksen ja Iullus Antoniuksen. Caesarin konsulikollegana Antoniuksesta tuli Julius Caesarin murhan jälkeen Rooman vaikutusvaltaisin mies, josta myös Fulvia päätti hyötyä. Fulviaan vihamielisesti suhtautunut Cicero vihjaili filippolaispuheissaan Fulvian ohjailevan Antoniusta[5] ja hänen osallistuneen erilaisten etuoikeuksien kauppaamiseen.[6] Caesarin kuoleman jälkeen Antonius ja Fulvia onnistuivat hankkimaan suuren omaisuuden.
Fulvia puolusti miehensä etuja tarmokkaasti. Syksystä 44 eaa. Cicero ja muut Antoniuksen vastustajat yrittivät saada senaatin julistamaan Antoniuksen valtion viholliseksi. Marraskuun lopussa Antonius lähti Mutinaan piirittämään Decimus Brutusta. Antoniuksen poissa ollessa senaatissa käsiteltiin Antoniuksen julistamista valtion viholliseksi. Fulvia ja Antoniuksen äiti Julia pitivät konsulin tuomitsemista poissa olevana ja ilman oikeudenkäyntiä lainvastaisena.[7] Kaataakseen esityksen he ja muut Antoniuksen sukulaiset ja ystävät vierailivat myöhään senaattoreiden luona taivuttaakseen heidät puolelleen. Senaatin käsitellessä asiaa, naiset itkivät suruvaatteisiin pukeutuneina senaatin ovien ulkopuolella.[4][8] Esitys ei silloin mennyt läpi.
Antonius julistettiin valtion viholliseksi hävittyään Mutinan sodan huhtikuussa 43 eaa. Sen houkuttelemana Antoniuksen vihamiehet ja onnenonkijat nostivat lukuisia oikeusjuttuja Fulviaa vastaan havitellessaan heidän omaisuuttansa. Ciceron hyvä ystävä Atticus auttoi Fulviaa tukemalla tätä oikeudessa ja lainaamalla korotta rahaa, jotta Fulvia suoriutuisi lainalla hankitun omaisuuden maksuista ja välttyisi ajautumasta vararikkoon.[4]
Syksyllä 43 eaa. Antonius, Lepidus ja Octavianus muodostivat toisen triumviraatin ja hallitsivat kolmistaan Roomaa. Liiton vahvistamiseksi Fulvian tytär Clodia Pulchra naitettiin Octavianukselle. Triumvirit aloittivat proskriptiot saadakseen lisää rahaa sotilaiden palkkoja varten, ja raivatakseen vihollisensa tieltään.[9] Fulvia otti hyvin todennäköisesti osaa proskriptioihin lisäten nimiä listalle. Yhden tällaisen tarinan kertoo Appianos, joka kirjoitti kuinka Fulvia lisäsi erään Rufuksen proskriptiolistalle tämän omistaman talon vuoksi, jonka myynnistä Fulvialle Rufus oli aiemmin kieltäytynyt.[10] Proskriptioiden kuuluisin uhri oli Cicero, joka edellisvuonna hyökkäsi filippolaispuheillaan Antoniusta ja myös Fulviaa vastaan. Kun Ciceron pää tuotiin Antoniukselle, Fulvia innostui siitä niin, että otti pään ja alkoi terävällä hiusneulallaan pistelemään Ciceron kieltä kostoksi Ciceron puheista.[11] Myöhemmässä Octavianuksen eli Augustuksen propagandassa Fulvian ja Antoniuksen niskoille vieritettiin syyt proskription pahimmista ylilyönneistä. Augustus halusi siirtää pois omaa vastuutaan tapahtumista, joita pidettiin myöhemminkin julmina.[12]
Proskriptiot eivät kuitenkaan tuottaneet tarpeeksi rahaa ja siksi Rooman 1 400 rikkainta naista määrättiin maksamaan omaisuudestaan veroa. Naiset vastustivat veroa Hortensian johdolla. He onnistuivat vetoamaan Octaviaan, Octavianuksen sisareen ja Antoniuksen äitiin. Fulvian ovelta heidät käännytettiin tylysti, josta Hortensia valitti vedotessaan triumvireille.[4][13]
Perusian sota ja kuolema[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
42 eaa. Filippoin taistelun jälkeen Antonius jäi itään, ja Octavianus palasi Italiaan järjestämään sotilaiden kotouttamisen. Tehtävä tulisi olemaan vaikea ja epäsuosittu. 41 eaa. Antoniuksen veli Lucius Antonius oli toinen vuoden konsuleista. Yhdessä Fulvian kanssa he dominoivat Rooman politiikkaa ja varmistivat Antoniuksen, Filippoin taistelun ratkaisijana, saavan osansa sotilaiden kotouttamiseen liittyvästä kunniasta.[4] He muun muassa viivyttelivät kolonioiden perustamista kunnes Antonius palaisi idästä.[14] Lucius päätti hyötyä maanjaon aiheuttamasta tyytymättömyydestä Octavianuksen kustannuksella. Fulvia suhtautui aluksi varauksella Luciuksen toimintaan, mutta tuki tätä lopulta. Appianos kertoo Fulvian muuttaneen mielensä, koska epävakaus saisi Antoniuksen palaamaan Italiaan Kleopatran luota.[15] Fulvia seurasi lapsineen Luciusta tämän vieraillessa sotilaiden luona.[16] Näihin aikoihin Octavianus erosi Fulvian tyttärestä.
Sovitteluyrityksistä huolimatta sota puhkesi Luciuksen ja Octavianuksen välillä. Lucius onnistui sodan alkuvaiheessa valtaamaan Rooman, mutta pian hän vetäytyi Perusian kaupunkiin, jonne Octavianus joukkoineen piirittivät Luciuksen. Fulvia ei ollut Perusiassa vaan luultavammin Praenestessa.[17] Fulvia vaati Antoniuksen joukkojen komentajia auttamaan Luciusta, jotka eivät kuitenkaan tehneet mitään. Syynä saattoi olla, etteivät he olleet saaneet mitään käskyä Antoniukselta itseltään. Fulvia kokosi lopulta itse sotajoukon, jonka lähetti Plancuksen johdolla Luciukselle. Octavianus ja Agrippa saivat kuitenkin Plancuksen vetäytymään Spoletiumiin.[18] Perusian kaupunki ei ollut varautunut piiritykseen ja ruoka hupeni nopeasti. Lucius joukkoineen yritti muutaman kerran murtaa piirityksen, mutta yksin jäänyt Lucius joutui lopulta antautumaan vuoden 40 eaa. alussa. Octavianus armahti Luciuksen ja nimitti tämän Hispanian maaherraksi.
Fulvia pakeni lastensa kanssa Kreikkaan. Ateenassa Fulvia tapasi Antoniuksen, joka oli palaamassa Egyptistä.[19] Antonius, kuten Octavianus, piti Fulviaa ja Luciusta syyllisinä Perusian sotaan. Antonius jätti Fulvian Sikyoniin ja palasi Italiaan. Fulvia saattoi olla sairas jo paetessaan Kreikkaan. Hän kuoli pian Antoniuksen lähdön jälkeen. Appianoksen mukaan Fulvia masentui ja sairastui Antoniuksen nuhdeltua häntä, mutta saattoi myös tahallaan pahentaa sairauttaan suututtuaan Antoniukselle tämän lähdettyä tapaamatta häntä.[20]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Babcock, Charles L.: The Early Career of Fulvia. The American Journal of Philology, 1965.
- Goldsworthy, Adrian: Antonius ja Kleopatra. Ajatus Kirjat, 2011. ISBN 9789512084227.
- Marjorie Lightman, Benjamin Lightman: A to Z of ancient Greek and Roman women. Infobase Publishing, 2007. ISBN 9780816067107.
- Appian: The Civil Wars. Penguin Classics. ISBN 9780140445091.
Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Babcock, s.3-4
- ↑ Cicero, Philippics 3.16
- ↑ Babcock, s.12
- ↑ a b c d e f Lightman, hakusana "Fulvia (2)"
- ↑ Cicero, Philippics 6.4
- ↑ Cicero, Philippics 3.10
- ↑ Goldsworthy, s.233
- ↑ Appian, III 51
- ↑ Goldsworthy, s.243-244
- ↑ Appian, IV 29
- ↑ Goldsworthy, s.257
- ↑ Babcock, s.21-22
- ↑ Babcock, s.23-24
- ↑ Appian, V 14
- ↑ Appian, V 19
- ↑ Babcock, s.21
- ↑ Dion Kassios, Rooman historia 48.10
- ↑ Appian, V 33
- ↑ Appian, V 52
- ↑ Appian, V 59
| ||||||||||||||
