Proskriptio

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Proskriptio (latinaksi proscriptio) on valtion vihollisen julkinen nimeäminen ja virallinen tuomitseminen. Se tarkoittaa käytännössä tuomitsemista kuolemaan tai maanpakoon. Proskriptioita käytettiin yleisesti Rooman valtakunnassa etenkin tasavallan aikana poliittisten vastustajien eliminointiin. Ensimmäinen tunnettu tapaus on, kun Sullasta tuli diktaattori vuonna 82 eaa. Sulla laati listan vihollisistaan ja julkaisi sen Rooman forumilla. Hänen proskriptionsa suoritettiin virkamiesmäisellä tarkkuudella. Listalla olleilta vietiin lain suoja ja heidän kuolemaansa johtavista tiedoista tai heidän tappamisestaan luvattiin palkkio. Tappaja sai myös pitää osan tapetun maaomistuksista. Poliittisista murhista tulikin suosittu tapa kerätä varallisuutta. Proskription uhreilta lyötiin usein pää irti ja se laitettiin näytille forumille.

Proskriptiot otettiin myöhemmin uudestaan käyttöön muun muassa toisen triumviraatin myötä 43 eaa. Octavianuksen, Lepiduksen ja Marcus Antoniuksen sopimuksella. Tässä yhteydessä saivat surmansa proskriptioiden tunnetuimmat uhrit Cicero ja hänen veljensä Quintus Tullius Cicero.