Fuad I

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Fuad I
Egyptin kuningas
Valtakausi 15. maaliskuuta 192228. huhtikuuta 1936
Seuraaja Faruq
Egyptin sulttaani
Valtakausi 9. lokakuuta 191715. maaliskuuta 1922
Edeltäjä Hussein Kamel
Seuraaja Faruk
Syntynyt 26. maaliskuuta 1868
Kairo, Egyptin kedivaatti, Osmanien valtakunta
Kuollut 28. huhtikuuta 1936 (68 vuotta)
Kairo, Egyptin kuningaskunta
Puoliso Shivakiar Ibrahim
Nazli Sabri
Lapset Ismail
Fawkia
Faruk
Fawzia Fuad
Faiza
Faika
Fathiya Fuad
Suku Muhammad Alin dynastia
Isä Ismail pašša
Äiti Ferial Qadin
Uskonto sunnalaisuus

Fuad I eli Ahmad Fuad (arab. فؤاد الأول‎, Fu’ād al-’Awwal; 26. maaliskuuta 1868 Kairo, Egyptin kedivaatti, Osmanien valtakunta28. huhtikuuta 1936 Kairo, Egyptin kuningaskunta)[1] oli Egyptin sulttaani vuosina 1917–1922 ja kuningas vuosina 1922–1936. Fuad oli viettänyt nuoruutensa ulkomailla, nousi Egyptin brittiläisen protektoraatin sulttaaniksi veljensä Hussein Kamelin jälkeen ja otti edelleen kuninkaan arvonimen vuonna 1922. Hallitsijana Fuad ei ollut tavallisen kansan keskuudessa pidetty. Egyptissä nousivat kansallismieliset liikkeet kuten Wafd, ja hallitsijaa pidettiin ulkomaalaisena. Fuad käytti myös valtaansa rajoittaakseen maan parlamenttia ja demokratiaa. Toisaalta hän myös tuki maan nykyaikaistumista etenkin koulutuksen saralla.

Varhaisempi elämä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ahmad Fuad oli Egyptin kediivin Ismail paššan nuorin poika.[2] Hänen äitinsä oli tšerkessi. Kun Ismail syrjäytettiin vuonna 1879, perhe lähti maanpakoon Italiaan.[1] Fuad vietti pääosan lapsuudestaan Napolissa ja opiskeli Genovassa ja vuodesta 1885 Italian sotilasakatemiassa Torinossa.[1][2] Hänestä tuli tykistöupseeri ja myöhemmin Osmanivaltakunnan sotilasattasea Italiassa. Hän tutustui myös Italian kuninkaalliseen perheeseen. Lopulta Fuad lähti ensin Istanbuliin ja vuonna 1892 takaisin kotimaahansa Egyptiin.[1] Hän oli Egyptin yliopiston nimellinen rehtori vuosina 1908–1913. Häntä harkittiin vuonna 1914 hiljattain itsenäistyneen Albanian ruhtinaaksi, mutta lopulta asema päätettiin antaa kristitylle hallitsijalle.[2]

Egyptin hallitsijana[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Fuadin veli Hussein Kamel oli noussut Egyptin sulttaaniksi, ja tämän kuollessa 9. lokakuuta 1917 Fuadista tuli uusi sulttaani.[1] Egypti oli Britannian protektoraatti,[3] joten brittivastaisten egyptiläisten suosiossa ollut Hussein Kamelin poika syrjäytettiin kruununperimyksessä.[2] Fuadin uskottiin olevan brittimyönteinen, mutta hänestä ei tullut brittien toivomalla tavalla suosittu tavallisen kansan keskuudessa. Egyptissä oli nousemassa nationalistinen liikehdintä, jonka johtohahmoja olivat Sa’d Zaghlul ja tämän Wafd-puolue.[1] Ulkomailla varttunutta hallitsijaa pidettiin vieraana ”turkkilaisena”, ja Fuad ei esimerkiksi koskaan oppinut puhumaan sujuvasti arabiaa. Fuadin sanotaan puhuneen mieluiten italiaa ja hovi oli hänen edeltäjiensä tavoin ranskan- ja turkinkielinen.[3]

Britannia ilmaisi vuonna 1919 valmiutensa hyväksyä Egyptin itsenäisyyttä lisäävä sopimus, mutta neuvotteluja hankaloitti Fuadin ja Zaghlulin kilpailu siitä, kummalla olisi oikeus edustaa niissä Egyptiä.[2] Laajat levottomuudet saivat Britannian tunnustamaan muodollisesti Egyptin itsenäisyyden vuonna 1922, mutta yksipuolinen julistus jätti Britannialle laajan vaikutusvallan Egyptissä. Fuad otti 15. maaliskuuta 1922 Egyptin kuninkaan tittelin.[2][1] Hän vahvisti uuden perustuslain Zaghlulin ollessa maanpaossa vuonna 1923 ja yritti turhaan saada neuvoteltua Britannian ja Egyptin välisen yhteisymmärryksen maiden suhteesta.[2]

Hallitsijana Fuad vastusti Egyptin parlamenttia ja demokratiaa. Brittien tuella hän ajoi läpi suurimittaisia laajennuksia hallitsijan valtaoikeuksiin. Kuningas sai nimittää senaatin jäsenistä kaksi viidesosaa ja hänen tuli vahvistaa lait. Fuad käytti jatkuvasti oikeuttaan hajottaa parlamentti, jonka vaalit Wafd voitti useasti.[3] Hän nimitti pääasiassa hallituksia, joissa Wafd ei ollut edustettuna,[2] ja tuki vähemmistöpuolueita, kuten Ahmad Sidqin vuonna 1930 perustamaa Kansanpuoluetta. Fuad perusti myös Ittihad-puolueen eli Itsenäisyyspuolueen, jonka tarkoitus oli edustaa monarkismia ja vastustaa parlamentarismia. Wafd vastasi järjestämällä levottomuuksia suuren kansansuosionsa turvin.[3] Hajottaessaan vuonna 1930 parlamentin Fuad kumosi perustuslain ja vahvisti uuden perustuslain ja vaalilain, jolloin seuraavissa vaaleissa valittiin hänelle mieluisampi parlamentti. Nationalistien painostuksesta Fuad kuitenkin palautti vuoden 1923 perustuslain voimaan vuonna 1935.[2]

Toisaalta Fuad tuki Egyptin nykyaikaistumista. Tuen kohteena oli esimerkiksi Kairon yliopisto, joka nimettiin vuonna 1925 kuninkaan mukaan. Fuad tuki myös al-Azharin yliopiston uudistuksia, sekä perusti talous- ja maantiedeakatemiota. Ulkomailla vieraillessaan kuningas nautti arvovaltaa, mikä teki myös Egyptiä laajemmin tunnetuksi.[1]

Hieman ennen kuolemaansa vuonna 1936 Fuad nimitti Egyptin valtuuskunnan neuvottelemaan brittijoukkojen vetämisestä pois Egyptistä, mutta hän ei ehtinyt nähdä Britannian–Egyptin sopimuksen solmimista.[2] Fuadin kuoltua kuninkaaksi tuli hänen ja hänen vaimonsa kuningatar Nazli Sabrin poika Faruk.[4]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e f g h B. Lewis, Ch. Pellat and J. Schacht. Assisted by J. Burton-Page, C. Dumont ja V.L. Ménage: Encyclopaedia of Islam, Volume II (C-G), s. 934. Brill, 1991. ISBN 9789004070264. (englanniksi)
  2. a b c d e f g h i j Fuʾād I (englanniksi) Encyclopædia Britannica. Viitattu 2.9.2023.
  3. a b c d Andrei Sergejeff: ”Itsenäisyys (1922-1952)”, Egyptin historia: Kleopatran ajasta arabikevääseen. Gaudeamus, 2019. ISBN 978-952-345-573-3.
  4. Bearman, P. J.; Bianquis, Th.; Bosworth, C. E.; van Donzel, E.; Heinrichs, W. P.: Encyclopaedia of Islam, Volume XII (Supplement), s. 299–302. Volume XI – W–Z. Koninklijke Brill, Leiden, 2004. ISBN 90 04 13974 5. (englanniksi)

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  Egyptin kuningas
19221936
Seuraaja:
Faruq