Fuad I

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Fuad I
Fuad I of Egypt.jpg
Egyptin kuningas
Valtakausi 15. maaliskuuta 192228. huhtikuuta 1936
Seuraaja Faruq
Egyptin kediivi
Valtakausi 9. lokakuuta 191715. maaliskuuta 1922
Edeltäjä Hussein Kamel
Syntynyt 26. maaliskuuta 1868
Kairo, Egyptin kedivaatti, Osmanien valtakunta
Kuollut 28. huhtikuuta 1936 (68 vuotta)
Kairo, Egyptin kuningaskunta
Puoliso Shivakiar Ibrahim
Nazli Sabri
Lapset Ismail
Fawkia
Faruq
Fawzia Fuad
Faiza
Faika
Fathiya Fuad
Suku Muhammad Alin dynastia
Isä Ismail pašša
Äiti Ferial Qadin
Uskonto sunnalaisuus

Fuad I eli Ahmad Fuad (26. maaliskuuta 1868 Egypti28. huhtikuuta 1936)[1] oli Egyptin kediivi vuosina 1917–1922 ja kuningas vuosina 1922–1936. Fuad oli viettänyt nuoruutensa ulkomailla ja nousi Egyptin brittiläisen protektoraatin kediiviksi veljensä Hussein Kamelin jälkeen, ottaen edelleen kuninkaan arvonimen vuonna 1922. Hallitsijana Fuad ei ollut tavallisen kansan keskuudessa pidetty. Egyptissä nousivat kansallismieliset liikkeet kuten Wafd, ja hallitsijaa pidettiin ulkomaalaisena. Fuad käytti myös valtaansa rajoittaakseen maan parlamenttia ja demokratiaa. Toisaalta hän myös tuki maan nykyaikaistumista etenkin koulutuksen saralla.

Elämäkerta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ahmad Fuadin isä oli Egyptin kediivi Ismail. Hänen äitinsä oli tšerkessi. Kun Ismail syrjäytettiin vuonna 1879, perhe lähti maanpakoon Italiaan. Italiassa Fuad opiskeli Genovassa ja Torinossa liittyen vuonna 1885 edelleen Italian sotilasakatemiaan. Fuadista tuli tykistöupseeri ja myöhemmin Osmanivaltakunnan sotilasattasea Italiassa. Hän tutustui myös Italian kuninkaalliseen perheeseen. Lopulta Fuad lähti ensin Istanbuliin ja vuonna 1892 takaisin kotimaahansa Egyptiin.[1]

Egyptissä Fuadin veli Hussein Kamel oli noussut kediiviksi, ja hänen kuollessaan 9. lokakuuta 1917 Fuadista tuli uusi kediivi.[1] Tuolloin Egypti oli brittien protektoraatti.[2] Fuadin uskottiin olevan brittimyönteinen, mutta hänestä ei tullut brittien toivomalla tavalla suosittu tavallisen kansan keskuudessa. Egyptissä oli nousemassa nationalistinen liikehdintä, jonka johtohahmoja olivat Sa'd Zaghlul ja tämän Wafd-puolue.[1] Ulkomailla varttunutta hallitsijaa pidettiin vieraana ”turkkilaisena”, ja Fuad ei esimerkiksi koskaan oppinut puhumaan sujuvasti arabiaa. Fuadin sanotaan puhuneen mieluiten italiaa ja hovi oli hänen edeltäjiensä tavoin ranskan- ja turkinkielinen[2] Laajat levottomuudet saivat britit tunnustamaan muodollisesti Egyptin itsenäisenä valtiona vuonna 1922. Tähän liittyen 15. maaliskuuta 1922 Fuad otti Egyptin kuninkaan tittelin.[1]

Hallitsijana Fuad vastusti Egyptin parlamenttia ja demokratiaa. Brittien tuella hän ajoi läpi suurimittaisia laajennuksia hallitsijan valtaoikeuksiin. Kuningas sai nimittää senaatin jäsenistä kaksi viidesosaa ja kuninkaan tuli allekirjoituksella vahvistaa lakien läpimeno. Kuningas käytti jatkuvasti oikeuttaan hajottaa parlamentti, jonka vaalit Wafd usein voitti.[2] Samalla kuningas tuki vähemmistöpuolueita, kuten Ahmad Sidqin vuonna 1930 perustamaa Kansanpuoluetta. Fuad perusti myös Ittihad-puolueen eli Itsenäisyyspuolueen, jonka tarkoitus oli edustaa monarkismia ja vastustaa parlamentarismia. Wafd vastasi järjestämällä levottomuuksia suuren kansansuosionsa turvin.[2] Toisaalta Fuad tuki Egyptin nykyaikaistumista. Tuen kohteena oli esimerkiksi Kairon yliopisto, joka nimettiin vuonna 1925 kuninkaan mukaan. Fuad tuki myös al-Azharin yliopiston uudistuksia, sekä perusti talous- ja maantiedeakatemiota. Ulkomailla vieraillessaan kuningas nautti arvovaltaa, mikä teki myös Egyptiä laajemmin tunnetuksi.[1]

Fuadin kuoltua vuonna 1936 hänen seuraajakseen nousi hänen ja hänen vaimonsa kuningatar Nazli Sabrin poika Faruq[3]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e f B. Lewis, Ch. Pellat and J. Schacht. Assisted by J. Burton-Page, C. Dumont ja V.L. Ménage: Encyclopaedia of Islam, Volume II (C-G), s. 934. Brill, 1991. ISBN 9789004070264. (englanniksi)
  2. a b c d Andrei Sergejeff: ”Itsenäisyys (1922-1952)”, Egyptin historia: Kleopatran ajasta arabikevääseen. Gaudeamus, 2019. ISBN 978-952-345-573-3.
  3. Bearman, P. J.; Bianquis, Th.; Bosworth, C. E.; van Donzel, E.; Heinrichs, W. P.: Encyclopaedia of Islam, Volume XII (Supplement), s. 299–302. Volume XI – W–Z. Koninklijke Brill, Leiden, 2004. ISBN 90 04 13974 5. (englanniksi)

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  Egyptin kuningas
19221936
Seuraaja:
Faruq