Friedrich Paulus

Friedrich Paulus
Friedrich Paulus
Henkilötiedot
Syntynyt	23. syyskuuta 1890 Guxhagen, Saksan keisarikunta
Kuollut	1. helmikuuta 1957 (66 vuotta) Dresden, Itä-Saksa
Sotilashenkilö
Palvelusmaa(t)	Saksan keisarikunta Weimarin tasavalta Natsi-Saksa Saksan demokraattinen tasavalta
Palvelusvuodet	1910–1943
Komentajuudet	10. armeija 6. armeija
Taistelut ja sodat	Ensimmäinen maailmansota Toinen maailmansota
Sotilasarvo
Kunniamerkit	Rautaristin ritariristi tammenlehvin
Ylennykset	kenraaliluutnantti elokuu 1940 kenraalieversti sotamarsalkka 1942
Nimikirjoitus
[ Muokkaa Wikidatassa ]
Infobox OK

Friedrich Wilhelm Ernst Paulus (s. 23. syyskuuta 1890 Guxhagen – 1. helmikuuta 1957 Dresden) oli saksalainen sotamarsalkka. Hän oli Stalingradin taistelun saksalaisjoukkojen komentaja.

Sotamarsalkka Friedrich Wilhelm Ernst Pauluksen huvila ja asuinpaikka Dresdenin Oberloschwitzissä

Paulus taisteli ensimmäisessä maailmansodassa ja yleni kapteeniksi. Hän jäi sodan jälkeen supistettuun Reichswehriin^lähde?.

Toisessa maailmansodassa hän oli 10. armeijan esikuntapäällikkönä Puolassa, Alankomaissa ja Belgiassa. Länsirintaman hyökkäykseen mennessä se oli numeroitu uudelleen kuudenneksi armeijaksi. Paulus ylennettiin kenraaliluutnantiksi elokuussa 1940, ja hän oli pääesikunnan varapäällikkönä mukana suunnittelemassa hyökkäystä Neuvostoliittoon. Helmikuussa 1942 hänet nimitettiin kuudennen armeijan komentajaksi.

Syksyllä 1942 kuudes armeija pyrki valtaamaan Stalingradin verisessä taistelussa. Armeija jäi vuoden 1942 lopulla mottiin Stalingradiin. Adolf Hitler kieltäytyi myöntymästä silloisen kenraalieversti Pauluksen pyyntöön saada murtautua ulos motista ja toisti myöhemmin kiellon Pauluksen toivottomassa tilanteessa pyytämään antautumislupaan. Sen sijaan Hitler ylensi hänet sotamarsalkaksi vaatien taistelemaan viimeiseen mieheen. Paulus ei aluksi halunnut vastustaa Hitlerin päätöksiä, mikä vaati suuret määrät kaatuneita.^lähde?

Paulus kuitenkin antautui heti ylentämistä seuraavana päivänä helmikuussa 1943 jäljelle jääneiden 90 000 miehen kanssa ja joutui sotavangiksi Neuvostoliittoon. Kuultuaan upseeriystäviensä Hoepnerin ja Witzlebenin teloituksista Paulus suostui toimimaan kansallissosialistisen hallinnon vastaisen propagandan äänitorvena ja Josif Stalinin perustaman Vapaan Saksan liiton johtajana ja vaati saksalaisia kenraaleja vastustamaan Hitlerin määräyksiä. Sodanjälkeisissä Nürnbergin oikeudenkäynneissä hän toimi todistajana. Hänet vapautettiin 1952, minkä jälkeen hän siirtyi Saksan demokraattiseen tasavaltaan, jossa hän toimi muun muassa poliisitutkijana.^lähde?

Paulukselle myönnettiin muun muassa 1. luokan Vapaudenristi miekkoineen ja tammenlehvineen.^lähde?

Aiheesta muualla

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Friedrich Paulus Wikimedia Commonsissa