Frans David Alopaeus

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Frans David Alopaeuksen muotokuva.

Frans David Alopaeus (30. joulukuuta 1769 Viipuri13. kesäkuuta 1831 Berliini) oli suomalais-venäläinen diplomaatti, kreivi ja todellinen salaneuvos.[1]

Viipurissa synytyneen Alopaeuksen vanhemmat olivat Viipurin tuomiorovasti Magnus Alopaeus ja Maria Christina Tesche. Ennen diplomaattiuraansa hän opiskeli Stuttgartin sotilasakatemiassa 1781–1785 ja Göttingenin yliopistossa. Hänen vanhempi veljensä Magnus (Maximilian) Alopaeus palveli niin ikään Venäjän diplomaattina. Veljensä tavoin David Alopaeus osallistui 1800-luvun alussa moniin suurvaltojen välisiin neuvotteluihin ja niiden valmisteluun.

Alopaeus toimi Venäjän lähettiläänä Tukholmassa vuosina 1803–1808. Suomen sodan puhjettua hänet pidätettiin, mutta kykeni vankeudestaankin käsin toimittamaan arvokkaita sotilaallisia tietoja Pietariin. Hän oli yksi rauhansopimuksen allekirjoittajista Haminassa vuonna 1809. Vuonna 1810 Alopaeus kutsuttiin Aleksanteri I:n salaisen neuvoston jäseneksi. Neuvostossa käsiteltiin paitsi sotilas- ja ulkopoliittisia asioita, myös valtakunnan läntisten kuvernementtien hallintoa. Alopaeus myötävaikutti muun muassa Vanhan Suomen liittämiseen Suomen suuriruhtinaskuntaan ja edisti muutoinkin Suomen asemaa Venäjän alaisuudessa.

Haminan rauhan jälkeen Alopaeuksen seuraava suuri diplomaattinen menestys liittyi Venäjän ja Turkin suhteisiin. Alopaeus määrättiin lähettilääksi Napoliin, josta käsin hän pyrki luomaan suhteita Turkkiin. Turkin jättäytymisen sodan ulkopuolelle Napoleonin hyökättyä Venäjälle vuonna 1812 katsotaan olleen suurelta osin Alopeauksen diplomatian ansiota. Napoleonin vallan väistyessä Alopaeus nimitettiin Lothringenin kenraalikuvernööriksi vuonna 1814. Nancyn kaupungista käsin hän johti nykyisin Ranskaan kuuluvia Mosellen, Meurthen, Meusen, Vosges'n ja Marnen departementteja. Hän osallistui myös Wienin kongressiin vuosina 1814–1815 Venäjän lähetystön jäsenenä.

Uransa loppuvaiheissa Alopaeuksen diplomaattisiin tehtäviin kuului muun muassa suuriruhtinas Nikolai Pavlovitshin (myöh. keisari Nikolai I) ja Preussin kuninkaan Fredrik Vilhelm III:n tyttären Charlotten vuonna 1817 toteutuneen avioliiton järjestely, Venäjän ja Preussin välisen tärkeän kauppasopimuksen neuvotteleminen sekä kysymykset Puolan asemasta.

Alopaeus korotettiin vapaaherraksi vuonna 1819 ja hän sai puolalaisen kreivin arvon 1820. Hän kuoli 62-vuotiaana Berliinissä.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. David Alopaeus. Uppslagsverket Finland. Viitattu 13.6.2016.(ruotsiksi)

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Tuomas-Kettunen, Erik 1986. Viipurista Euroopan huipulle: David Alopeuksen elämänuran kuvaus. Lappeenranta: Karjalaisen kulttuurin edistämissäätiö, Karjalan kirjapaino/Karjalan lehti.