Fleet (joki)
Fleet on maanalainen joki Lontoon Camdenissä ja Cityssä. Se saa alkunsa Hampstead Heathiltä ja laskee Thamesiin Blackfriars Bridgen alapuolella sijaitsevan viemäriaukon kautta.[1][2]
Fleet yhdistettiin Lontoon viemäriverkkoon ja tunneloitiin lähes koko pituudeltaan suurkaupungin kasvaessa voimakkaasti 1800-luvulla.[3] Lontoossa on muitakin maan alla virtaavia jokia, mutta Fleet on niistä suurin ja historiallisesti merkittävin.[2] Joen mukaan on nimetty sen ylittävä Fleet Street.[4]
Etymologia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Fleetjoelle on annettu aikojen saatossa monia nimiä. Sanan fleet uskotaan olevan alkuperältään muinaisenglantilainen ja tarkoittavan vuorovesilahdeketta, johon pääsee veneellä. Joen uskotaan antaneen nimensä myös Kentish Townin kaupunginosalle: kelttiläisperäinen Ken (tai Caen) tarkoittaa vihreää ja tish on vääntynyt sanasta ditch (oja). Muita joesta käytettyjä nimityksiä olivat River of Wells (koska sen ympäristössä oli paljon kaivoja), Turnmill Brook (koska siinä oli vesimyllyjä) ja alajuoksulla Hole-bourne eli rotkopuro (koska se virtaa siellä syvässä kurussa).[2]
Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Fleet oli historiallisesti tärkeä lontoolaisille monestakin syystä. Sen vesistöalueella on lähteitä, joista saatiin juomavettä, ja joen virtausta hyödynnettiin myllyissä voimanlähteenä ennen teollista aikakautta.[2] Joki oli myös tärkeä kulkuväylä, jota pitkin päästiin Pohjois-Lontooseen; sitä pitkin muun muassa rahdattiin rakennusmateriaaleja keskiaikaista St Paulin katedraalia varten vuosina 1110−1113.[5]
Yleisimmin Fleetjokea käytettiin kuitenkin avoviemärinä, jonne esimerkiksi teurastajat ja parkitsijat heittivät jätteitä. Jätteiden takia jokeen muodostui lietettä ja se levitti ympäristöönsä vastenmielistä löyhkää, josta valitettiin viranomaisille toistuvasti. Hajuhaittojen lisäksi joki aiheutti lontoolaisille harmia tulvimalla rankkasateiden jälkeen.[5]
Lontoon suuren palon (1666) jälkeen Fleetjoen alajuoksu Holborn Bridgen jälkeen muutettiin 15 metriä leveäksi kanavaksi kuninkaan arkkitehteinä työskentelevien Christopher Wrenin ja Robert Hooken johdolla. Kanavan molemmille rannoille tuli laitureita ja sen pohjaa ruopattiin syvemmäksi, mutta jäte- ja lieteongelmia ei saatu ratkaistua.[6]
Lopulta kanava päätettiin kattaa Holborn Bridgeltä Fleet Bridgelle ulottuvalla osuudella vuonna 1733 ja Fleet Bridgeltä Blackfriars Bridgelle ulottuvalla osuudella vuonna 1766.[6][3] Yläjuoksu ennen Holborn Bridgeä katettiin vaiheittain 1800-luvun aikana.[3] Vuoden 1858 Suuren löyhkän jälkeen Lontoon viemärijärjestelmää uudistettiin perusteellisesti rakennusinsinööri Joseph Bazalgetten laatiman suunnitelman pohjalta.[7] Bazalgette yhdisti osan Pohjois-Lontoon viemäreistä Fleetjokeen ja rakensi joen yhteyteen poistokanavia, joita pitkin voitiin ohjata tulvavettä Thamesiin.[3][8]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- The History of the River Fleet (pdf) 27.3.2009. The UCL River Fleet Restoration Team. Viitattu 23.8.2023. (englanniksi)
Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Tomlin, Julie: Fleet of foot: in search of a lost river CamdenNewJournal. 6.6.2019. Viitattu 23.8.2023. (englanniksi)
- ↑ a b c d The History of the River Fleet, s. 5
- ↑ a b c d The History of the River Fleet, s. 8
- ↑ Thornbury , Walter: Fleet Street: General Introduction Old and New London: Volume 1. Viitattu 23.8.2023. (englanniksi)
- ↑ a b The History of the River Fleet, s. 6
- ↑ a b The History of the River Fleet, s. 7
- ↑ The Great Stink - How the Victorians Transformed London to Solve the Problem of Waste Historic England. Viitattu 23.8.2023. (englanniksi)
- ↑ The History of the River Fleet, s. 9