Fjodor Sergejev

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Hakusana ”Artjom Sergejev” ohjaa tänne. On olemassa samanniminen jääkiekkoilija ja kenraali.
Fjodor Sergejev (Artjom).
Ivan Kavaleridzen suunnittelema Artjomin muistomerkki Svjatohirskissa.

Fjodor Andrejevitš Sergejev, puoluenimeltään Artjom (ven. Фёдор Андре́евич Серге́ев, Артём; 19. maaliskuuta (J: 7. maaliskuuta) 1883 Kurskin läänin Fatežin kihlakunnan Glebovon kylä – 24. heinäkuuta 1921) oli venäläinen bolševikkijohtaja.

Artjom syntyi talonpojan perheeseen. Hän opiskeli Moskovan teknisessä korkeakoulussa ja liittyi Venäjän sosiaalidemokraattiseen työväenpuolueeseen vuonna 1901. Vuonna 1905 hän johti Harkovan bolševikkijärjestöä sekä siellä joulukuussa tehtyä kapinayritystä. Pidätyksen ja paon jälkeen Artjom johti Permin puoluekomiteaa vuonna 1906 ja osallistui bolševikkien puoluekokoukseen vuonna 1907. Samana vuonna hänet karkotettiin Siperiaan. Vuonna 1910 Artjom pakeni Australiaan, jossa hän jatkoi poliittista toimintaa. Venäjälle hän palasi vuonna 1917.[1]

Vuonna 1917 Artjom toimi bolševikkipuolueen Donetskin aluekomitean byroon sihteerinä, osallistui kuudenteen puoluekokoukseen ja valittiin puolueen keskuskomitean jäseneksi. Lokakuussa hän osallistui vallankumoustapahtumiin Harkovassa ja Donbassissa. Marraskuussa hänet valittiin Harkovan neuvoston ja läänin vallankumouskomitean puheenjohtajaksi sekä joulukuussa Ukrainan toimeenpanevan keskuskomitean jäseneksi. Vuonna 1918 Artjom oli Donetskin ja Krivoi Rogin neuvostotasavallan kansankomissaarien neuvoston puheenjohtaja ja Ukrainan kommunistipuolueen keskuskomitean jäsen. Tammikuusta 1919 lähtien hän toimi Ukrainan väliaikaisen hallituksen varapuheenjohtajana ja johti Denikinin armeijan vastaista taistelua Donbassissa. Vuonna 1920 hän oli Donetskin läänin toimeenpanevan komitean puheenjohtaja.[1]

Artjom valittiin NKP(b):n keskuskomitean ehdokasjäseneksi vuonna 1919 ja sen varsinaiseksi jäseneksi vuonna 1920. Vuosina 1920–1921 hän työskenteli Moskovan puoluekomitean sihteerinä ja vuorityöläisten liiton keskuskomitean puheenjohtajana. Hän oli myös Venäjän toimeenpanevan keskuskomitean jäsen.[1]

Artjom kuoli uutta pikajunamallia (aerovagon) kokeiltaessa tapahtuneessa onnettomuudessa. Hänet on haudattu Moskovan Punaiselle torille.[1] Neuvostoaikana hänen mukaansa nimettiin kaupunkeja, katuja ja muita kohteita.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d Bolšaja sovetskaja entsiklopedija, tom 2, s. 260. Moskva: Sovetskaja entsiklopedija, 1970.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]