Fiskarsin–Pohjankurun rautatie

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Fiskarsin–Pohjankurun rautatie
Perustiedot
Reitti  Fiskars – Pohjankurun satama
Rakennettu  18891891
Avattu  1891
Lakkautettu  1952
Purettu  kyllä
Omistaja  Fiskars Oy
Ylläpitäjä  Fiskars Oy
Liikenne
Operaattori(t)  Fiskars Oy
tehtaan toimintaan liittynyttä tavaraliikennettä
Tekniset tiedot
Pituus  5,5 km
Raiteiden lkm  1
Raideleveys  750 mm
Sähköistys  ei
Fiskarsin-Pohjankurun rautatien muistomerkkiveturi Fiskarissa kesällä 2005

Fiskarsin–Pohjankurun rautatie oli vuosina 18891891 750 mm:n raideleveydelle rakennettu rata ja oli tiedettävästi Suomen ensimmäinen kapearaiteinen rautatie. Rautatie rakennettiin Fiskarsin tehtaan kuljetuksia varten ja se kulki Fiskarsin tehtailta Fiskarsinjokea seuraten Pohjankurun satamaan. Radan pituus oli 5,5 kilometriä. Radalla liikennöitiin aluksi vain Pohjankurun sataman ollessa jäistä vapaana, mutta kun Karjaan–Turun rata valmistui 1899, muuttui Fiskarsin radan liikennekin ympärivuotiseksi. Liikenne lakkasi vuonna 1952.

Vuonna 1928 valmistui Fiskars Oy:n omistamille Åminneforsin tehtaille Pohjankurun satamasta johtanut 750 mm rautatie, joka oli yhteydessä Fiskarsin radan kanssa. Rataa liikennöitiin vuosina 1928 –1958.

Radalla oli lähes yksinomaan tavaraliikennettä. Henkilöliikennettä oli vain suurten kesäjuhlien yhteydessä, jolloin henkilövaunut tehtiin avotavaravaunuista.

Veturit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Fiskarsin radalla oli käytössä yksi Krauss & Co.:n vuonna 1890 valmistama veturi, jonka valmistusnumero oli 2517/1891. Veturi on märkähöyrytyyppinen, kaksoiskoneistoinen, tasoluisteilla ja ulkoisella valtaventtiilillä varustettu. Tämä vuoteen 1952 käytössä ollut "Pikku-Pässi" oli pitkään muistomerkkinä Fiskarissa.

12.12.2016 veturi siirrettiin lavettikuljetuksena Jokioisiin Höyrywelho Oy:n konepajalle peruskunnostukseen.

Åminneforsin radalle ostettiin Imatran Rakennustyö Oy:ltä käytetty höyryveturi, Orenstein & Koppel 10554/1923, 0-6-0WT. Veturi ajettiin käytännössä loppuun ja romutettiin liikenteen loputtua. Myöhemmin hankittiin radalle toinen samanlainen, tällä kertaa uusi höyryveturi, Orenstein & Koppel 12782/1936, 0-6-0WT.

Mikään kolmesta höyryveturista ei kelvannut sotakorvaukseksi. Liikenteen loputtua kaikki kolme veturia joutuivat vuosiksi romutarhaan. Vanhempi åminneforsilainen (ex Imatran Rakennustyö Oy) jäikin sinne ja romutettiin. Kaksi muuta kaivettiin 1970-luvulla esiin.

Fiskarsin veturi kunnostettiin ulkoisesti ja siirrettiin muistomerkiksi pitkäaikaiselle paikalleen Fiskarin VPK:n talon viereen. Veturi on lähes alkuperäisessä asussaan, vain piippu on vaihdettu omatekoiseen.

Åminneforsin kakkosveturi oli pitkään muistomerkkinä Ovako Steel Oy:n pihassa, kunnes se lahjoitettiin pitkän neuvottelukierroksen jälkeen vuonna 1988 Jokioisten Museorautatielle ja siirrettiin Minkiölle Kapearaidemuseoon. Veturi kunnostettiin ulkoisesti, mutta sen kunnostus ajokuntoon ei ole näköpiirissä.

Radalla olivat myös jonkin aikaa liikenteessä entiset Mätäsvaaran kaivoksen Deutz -veturit.

Mätäsvaaran Deutz -kaivosveturi kapearaidemuseossa

Ratalinja nykyään[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ratalinja on osittain alueen tiestönä, osittain jäänyt peltojen tai uudisrakennusten alle. Tiestön alla ja osin nähtävissä on mm. erikoinen joenpenkan tukirakenne.

Ratalinja on tiekäytössä ja kokonaisuudessaan polkupyörällä läpi ajettavassa kunnossa. Yksi alkuperäinen silta on vielä jäljellä Pohjankurussa Brunkomin ojan yli.[1]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. http://www.fiskarsvillage.fi/fi/miljoo/historia/rautatie/

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]