Märkähöyryveturi
Märkähöyryveturi on vanhin höyryveturityyppi, jonka kattilasta höyry menee suoraan sylintereihin käymättä välillä taloudellisuutta lisäävässä tulistimessa.
Märkähöyryveturin rakenne on yksinkertainen ja nopea tehdä, mutta veturi on tulistinhöyryveturia epätaloudellisempi ja heikkotehoisempi. Tyyppiä on Suomessa ajokuntoisina tätä kirjoitettaessa (marraskuu 2009) viisi kappaletta, joista neljä kapearaiteista ja yksi leveäraiteinen.
Kapearaiteiset ovat kolme Kovjoen museorautatiellä liikennöivää, ja Jokioisten Museorautatiellä liikennöivä entinen ÄSR1 'Porter', joka on Suomen vanhin ajokuntoinen höyryveturi.
Muista säilyneistä kapearaiteisista märkähöyryvetureista Kovjoen museorautatiellä olevat Paraisten Kalkki Oy:n Henschel 22670/1935, 0-4-0wt, ja entinen Nokia Oy:n Hanomag 8423/1920, 0-4-0wt ovat kunnostuksen eri vaiheissa: Henschel on puolivalmis ja Hanomag on vasta kunnostustyön aloitusvaiheessa eli suojamaalatuiksi osiksi purettuna. VR:n radanrakennusosastolle kuulunut Rro2 -veturi on Hyvinkäällä esillä Suomen Rautatiemuseossa. Minkiön kapearaidemuseossa on kolme ulkoisesti kunnostettua, Harvialan metsäradan ja Åminneforsin teollisuusradan kakkosveturit sekä Honkataipaleen tukkiradan vanhempi veturi.
Leveäraidepuolella Suomen Rautatiemuseossa ja Haapamäen höyryveturipuistossa on useitakin ajokunnottomia yksilöitä. Tunnetuin tällainen veturi lienee kauan Lastenlinnan pihassa seissyt Tk2 -veturi 419, joka siirrettiin Haapamäen museoveturiyhdistykselle ulkoisesti kunnostettavaksi. Tämä kyseinen veturi on myös compound- eli yhdyskoneistolla varustettu, kun useimmat höyryveturit ovat kaksoiskoneistollisia. Veturi maalattiin ulkoisesti vuonna 2006. Samoin veturiin käyntisilloille ja kattilan päälle ennen Lastenlinnan pihaan vientiä asennetut, veturiin kuulumattomat suojakaiteet on poistettu.[1]
Syyskesällä 2009 saatiin pitkän uurastuksen jälkeen ajokuntoon ensimmäinen leveäraiteinen märkähöyryveturi, Vk4 68 Leena(Borsig 7858/1910, 0-4-0wt). Veturi kunnostettiin Minkiön konepajalla ja siirrettiin valmistuttuaan Suomen Rautatiemuseoon Hyvinkäälle.
Veturin erikoisuus on se että siinä on vain veturiin itseensä vaikuttava höyryjarru eikä normaalia paineilmatoimista suoratoimintajarrua koska veturi on tarkoitettu vaihtotyöhön. Veturissa on alun perin ollut myös etupäässä seisontajarruna käytetty ruuvijarru joka kuitenkin oli poistettu jossain vaiheessa ja rakennettiin uudelleen korjauksen yhteydessä.[2]
Veturi osoittautui voimakkaaksi ja hyvin toimivaksi. Se luovutettiin Rautatiemuseon hallintaan kesällä 2010 ja museopäivänä tehdyt koeajot näyttivät korjauksen onnistuneeksi.[3]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Mikko Ivalo: Höyryveturit ja niiden hoito
Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ http://vaunut.org/kuva/61337?m=1&tag0=0%7CTk2%7C419
- ↑ Resiina 3/2010, s. 30
- ↑ Resiina 3/2010: Sakari K Salo: Kulttuuriteko - Vk4 "Leena", s. 26 - 31