Ferrero
Ferrero SpA on vuonna 1946 perustettu italialainen elintarvikealan perheyritys. Sen pääkonttori sijaitsee Albassa Piemontessa. Ferreron liikevaihto oli joulukuussa 2024 18,4 miljardia euroa. Henkilökuntaa koko yritysryppäällä on yli 47 000.[1]
| Ferrero SpA | |
|---|---|
| Tunnuslause | Work, Create, Donate |
| Yritysmuoto | yksityinen osakeyhtiö |
| Perustettu | 14. toukokuuta 1946 |
| Perustaja | Pietro Ferrero |
| Kotipaikka | Alba (Italia) |
| Toiminta-alue | maailmanlaajuinen |
| Toimiala | elintarvikkeet |
| Tuotteet | suklaa, konditoriatuotteet |
| Liikevaihto | |
| Henkilöstö | 47 000 (2024)[2] |
| Omistaja | Ferreron perhe |
| Kotisivu | |
Yrityksellä on 25 tehdasta viidessä maanosassa, joista suurin tehdas on Marburgissa Saksassa, ja 38 myyntiyhtiötä.[1] Perustajan pojanpoika ja kaima Pietro Ferrero oli yrityksen toimitusjohtaja kuolemaansa saakka. Hän kuoli pyöräillessään saamaansa sairauskohtaukseen 19. huhtikuuta 2011.[3]

Yhtiö aloitti vuonna 1949 Pietro Ferreron valmistamalla hasselpähkinäsuklaatahnalla,[3] jonka nimi oli ensin Giandujot ja sitten Supercrema. Vuonna 1954 se sai nykyisen nimensä Nutella. Aluksi yritys toimi kotimarkkinalla ja laajeni Länsi-Eurooppaan. Yhdysvaltain markkinoille se meni vasta vuonna 1981.
Yrityksen valmistamia muita tuotteita ovat Ferrero Rocher, Pocket Coffee, Mon Chéri, Ferrero Giotto, Confetteria Raffaello ja Tic Tac -piparminttupastillit. Yhtiö valmistaa Kinder-tuoteperhettä, muun muassa Kinder-yllätysmunia, jotka tulivat Suomen markkinoille vuonna 1977. Yhdysvalloissa Kinder-yllätysmunia ei myydä, sillä viranomaisten mukaan syötävä ja lelu samassa paketissa on vaarallinen yhdistelmä: joku voi niellä lelun. Forbesin listalla yritys oli vuonna 2009 maailman luotettavin yritys. Se ei ole listautunut pörssiin vaan on edelleen perheyritys.[3]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- 1 2 About Ferrero | Global Ferrero Careers www.ferrerocareers.com. Viitattu 30.6.2025. (englanniksi)
- ↑ Key figures ferrero.com. 2024. Ferrero SpA. Viitattu 30.6.2025.
- 1 2 3 Katja Martelius, Kuka keksi Kinderin, Helsingin Sanomat 23.4.2011 sivu D 6