Feeli Rinta

Feeli Rinta
Henkilötiedot
Muut nimet	Feliks Iisakki Rinta
Syntynyt	19. elokuuta 1893 Kurikka
Kuollut	19. marraskuuta 1977 (84 vuotta) Helsinki
Jääkäri
Korkein sotilasarvo	jääkärimajuri
[ Muokkaa Wikidatassa ]
Infobox OK

Feliks (Feeli) Iisakki Rinta (19. elokuuta 1893 Kurikka – 19. marraskuuta 1977 Helsinki) oli suomalainen jääkärimajuri. Hän sai sotilaskoulutuksensa ensimmäisen maailmansodan aikana Saksassa.

Perhetausta

Rinnan vanhemmat olivat postitoimistonhoitaja Iisakki Rinta ja Amalia Kaukola. Hänet vihittiin avioliittoon vuonna 1923 Alma Susanna Perämäen kanssa.

Opinnot

Rinta kävi kansakoulun ja suoritti yksityisesti Lapuan yhteiskoulussa viidennen luokan vuonna 1923 ja seitsemännen luokan vuonna 1931. Hän suoritti Suojeluskuntain yliesikunnan päällystökoulun Hämeenlinnassa vuonna 1920 ja Kadettikoulun erikoiskurssin vuosina 1927–1928 sekä sotilasohjaajien erikoiskurssin vuosina 1921 ja 1922. Taktiikan soveltamiskurssin hän suoritti vuonna 1925 ja pioneerikurssin Pioneeripataljoonassa vuonna 1933 sekä Suojeluskuntain päällystökoulun vuonna 1934 ja Taistelukoulun kapteenikurssin vuosina 1935–1936.

Jääkärikausi

Jääkäripataljoona 27:n 1. komppania.

Rinta työskenteli postiharjoittelijana Kurikassa ennen liittymistään vapaaehtoisena Saksassa sotilaskoulutusta antavan jääkäripataljoona 27:n 1. komppaniaan 13. maaliskuuta 1916. Hän otti osaa taisteluihin ensimmäisessä maailmansodassa Saksan itärintamalla Misse-joella, Riianlahdella ja Aa-joella.

Suomen sisällissota

Rinta astui Suomen armeijan palvelukseen aliupseeriksi ylennettynä Saksassa 11. helmikuuta 1918 ja saapui Suomeen (Vaasaan) 25. helmikuuta 1918 jääkärien pääjoukon mukana. Hänet sijoitettiin Suomen valkoiseen armeijaan joukkueenjohtajaksi 4. Jääkärirykmentin 9. jääkäripataljoonan 3. komppaniaan, josta hänet siirrettiin 12. huhtikuuta alkaen vääpeliksi rykmentin esikuntaan. Hän otti osaa sisällissodan taisteluihin Viipurissa.

Sisällissodan jälkeinen aika

Rinta palveli sisällissodan jälkeen esikuntavääpelinä 4. Jääkärirykmentistä muodostetussa Jääkäripataljoona 4:ssä (tunnettiin myöhemmin nimillä Jääkäripataljoona 2 ja Pohjolan Jääkäripataljoona). Hän erosi armeijasta 15. maaliskuuta 1919 ja astui 17. maaliskuuta 1919 suojeluskuntajärjestön palvelukseen ja hänet sijoitettiin paikallispäälliköksi Peräseinäjoen suojeluskuntaan. Hänet siirrettiin myöhemmin Etelä-Pohjanmaan suojeluskuntapiirin 1. sotilasohjaajaksi ja 1. toukokuuta 1923 alkaen piirin kansliapäälliköksi sekä 1. helmikuuta 1924 alkaen 3. alueen päälliköksi.

Pohjois-Uudenmaan suojeluskuntapiiriin hänet siirrettiin 1. helmikuuta 1927 ja hänet sijoitettiin päälliköksi VII alueelle, josta hänet siirrettiin 1. kesäkuuta 1928 Oulun suojeluskuntapiirin VI alueen päälliköksi ja 22. helmikuuta 1938 Pohjolan suojeluskuntapiirin XIII alueen päälliköksi. Suojeluskuntatoimensa lisäksi hän toimi muun muassa vuosina 1924 – 1927 Alavuden keskikoulun voimistelun opettaja ja vuonna 1932 Muhoksen piirin nimismiehen viransijaisena.

Talvi- ja jatkosota

Rinta osallistui talvisotaan 9. Divisioonan pioneerikomentajana ja otti osaa taisteluihin Suomussalmella, Raatteella ja Kuhmossa. Välirauhan aikana hän toimi aluksi samassa tehtävässä, kunnes hänet siirrettiin Pioneeripataljoona 4 komentajaksi ja myöhemmin koulutus ja yleisesikuntaupseeriksi. Pioneeripataljoonasta hänet siirrettiin Sisä-Suomen suojeluskuntapiirin X alueen päälliköksi.

Jatkosodan puhjettua hänet komennettiin Pioneeripataljoona 28:n komentajaksi ja edelleen 17. Divisioonan pioneerikomentajaksi, missä tehtävässä hän palveli vuoteen 1944 saakka. Hän otti osaa jatkosodan taisteluihin Korpiselässä, Suistamossa, Hyrsylässä, Tsalkkissa, Prääsässä ja Keski-Syvärillä . Viimeisenä jatkosodan vuonna hänet siirrettiin 8. Divisioonan pioneerikomentajaksi ja hän otti sen riveissä osaa taisteluihin Syvärillä, Märkijärvellä, Varloissa, Tulemajärvellä, Uomaassa ja Syskyjärvellä. Vielä ennen jatkosodan päättymistä hänet siirrettiin 14. Divisioonan pioneerikomentajaksi. Hän erosi vakinaisesta palveluksesta sodan jälkeen ja siirtyi Seinäjoen Saha Oy:n palvelukseen. Seinäjoen sahalta hän siirtyi vuonna 1946 aluetarkastajaksi Henkivakuutusyhtiö Kalevaan ja työskenteli yrityksessä vuoteen 1948 saakka, jonka jälkeen hän siirtyi tarkastajaksi ja myöhemmin ylitarkastajaksi Suomen Vakuutus Oy:lle ollen sen palkkalistoilla aina vuoteen 1960 saakka. Rinta oli syytettynä sotien jälkeen niin sanotussa asekätkentäjutussa.

    Ylennykset ja kunniamerkit    

Ylennykset		Kunniamerkit
Hilfsgruppenführer 19. syyskuuta 1917 Aliupseeri 11. helmikuuta 1918 Vääpeli 11. toukokuuta 1918 Suojeluskuntaupseeri 10. elokuuta 1921 Reservin vänrikki 13. heinäkuuta 1923 Reservin luutnantti 16. toukokuuta 1928 Luutnantti 13. lokakuuta 1931 Kapteeni 22. helmikuuta 1938 Majuri 1941		Vapaudenristi 2. lk. Vapaudenristi 3. lk. tammenlehvien kera Vapaudenristi 3. lk. Vapaudenristi 4. lk. miekkojen kera Suomen Valkoisen Ruusun ritarikunnan ritarimerkki Vapaudenmitali 1. lk. Vapaussodan muistomitali soljen kera Talvisodan muistomitali Jääkärimerkki Saksan maailmansotaan osallistuneiden kunniaristi

Lähteet

• Puolustusministeriön Sotahistoriallisen toimiston julkaisuja IV, Suomen jääkärien elämäkerrasto, WSOY Porvoo 1938.
• Sotatieteen Laitoksen Julkaisuja XIV, Suomen jääkärien elämäkerrasto 1975, Vaasa 1975 ISBN 951-99046-8-9.
• Fröberg, Hellgrén, Roms, Ruusuvuori, Toppari, Sinivalkoinen Lohja, Gummerus Jyväskylä 2004 ISBN 951-9188-35-5.