Faruq Z. Bey
Faruq Zinji Bey (alun perin Jesse Davis; 4. helmikuuta 1942 Detroit, Michigan – 1. kesäkuuta 2012 Detroit, Michigan) oli yhdysvaltalainen jazzsaksofonisti, -huilisti ja -säveltäjä sekä runoilija.[1]
Bey oli bussikuskina työskennelleen isänsä ja kotiäitinä toimineen äitinsä viidestä lapsesta vanhin. Molemmat vanhemmat toimivat laulajina kirkko- ja gospelkuoroissa. Bey varttui Conant Gardensin alueella. Hän opiskeli eksistentialismia Wayne County Community College Districtissa ja oli myös Moorish Science Temple of America -järjestön opissa. Alun perin Bey soitti kontrabassoa. Hän suoritti palveluksen Yhdysvaltain ilmavoimissa ja muutti alkuperäisen nimensä palvelusaikansa jälkeen ensin Malikiksi, sitten Faruq Zinji Beyksi. 1960–1970-lukujen vaihteessa Bey profiloitui kehittyvien progressiivisten jazztyylien edustajana. Hän osallistui konsertteihin, joita sponsoroivat Detroit Artists Workshop ja Creative Arts Collective. Hän soitti myös säännöllisesti veljiensä Sadiq Muhammadin ja Jalil Beyn (joista molemmat ottivat uuden sukunimen käyttöönsä) kanssa Concept East Theatressa. Bey pääsi esiintymään lisäksi sellaisten artistien ja yhtyeiden kuin rumpali Roy Brooksin ja The Sun Ra Arkestran kanssa.[1]
Bey perusti vuonna 1972 progressiivisen jazzin Griot Galaxy -yhtyeen.[1] Sen kokoonpano vaihteli vuosien varrella. Suosituimmillaan yhtye oli 1980-luvulla, jolloin se myös kiersi Euroopassa. Muihin jäseniin kuuluivat David McMurray, Tani Tabbal ja Jaribu Shahid.[2] Yhtye hajosi vuonna 1991.[1] Bey oli joutunut 1980-luvulla liikenneonnettomuuteen ja ollut koomassa.[2] Terveysongelmat jatkoivat Beyn vaivaamista.[1] Tämä esti lähes vuosikymmenen ajaksi hänen esiintymisensä, mutta hän palasi sittemmin Conspiracy Winds Ensemble -yhtyeen kanssa[2] ja perusti myös muita uusia kokoonpanoja.[1]
Bey säesti muiden muassa M.L. Lieblerin Magic Poetry Bandia, Hakim Jamin Street Bandia, Ajaramu Sheltonia ja bluesmuusikko Robert B. Jonesia. Hän oli myös Odu Afrobeat Orchestran jäsen.[1] Beyn muita yhteistyökumppaneita olivat Anthony Braxton, Roscoe Mitchell, Archie Shepp ja Leroy Jenkins. 2000-luvulla hän työskenteli ja levytti Northwoods Improvisers -kokoonpanon kanssa.[2] Bey julkaisi runoteokset Year of the Iron Sheep ja Etudes in Wanton Nasses. Lisäksi hänen kirjalliseen tuotantoonsa kuuluu teoreettinen opaskirja Toward a "ratio"nal aesthetic.[1] Bey kuoli kotonaan 70-vuotiaana[1] keuhkoahtaumatautiin ja muihin syihin.[1]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
| ||||||||||||||||||
