Siirry sisältöön

Fanny Sinebrychoff

Wikipediasta
Fanny Maria Sinebrychoff o.s. Grahn
Fanny Sinebrychoff rooliasussa vuonna 1883.
Fanny Sinebrychoff rooliasussa vuonna 1883.
Henkilötiedot
Syntynyt24. lokakuuta 1862
Kuollut27. huhtikuuta 1921 (58 vuotta)
Helsinki
Kansalaisuus ruotsalainen
Ammatti näyttelijä, keräilijä
Vanhemmat Hans Petter Grahn, Wilhelmina Palin
Puoliso Paul Sinebrychoff nuorempi
Lapset lapseton

Fanny Sinebrychoff (o.s. Grahn; 24. lokakuuta 1862 – 27. huhtikuuta 1921)[1] oli suomalainen näyttelijä ja taiteen keräilijä. Hän loi uransa Svenska Teaternissa, mutta luopui urastaan varhain mennessään naimisiin vuonna 1883 panimonomistaja Paul Sinebrychoffin kanssa.[2] Fanny Grahn aloitti näyttelemisen kuitenkin jo nuorena ja jo 13-vuotiaana hänellä oli kiinnitys Svenska Teaternissa. Hän ehti esiintyä 85 osassa ennen luopumistaan näyttelijänurasta.[1] [3]

Taiteen kerääminen oli yleensä miesten harrastus, mutta Fanny Sinebrychoff oli tässä poikkeus. Yhdessä miehensä kanssa hän keräsi laajan, noin 900 teoksen kotimaisen ja ulkomaisen taiteen kokoelman, josta tuli Pohjoismaiden suurin yksityinen taidekokoelma. Hankintapäätöksiä tehtiin yhdessä. Paulin maalaustaiteesta, Fannyn erikoisalaa oli posliini, hopea ja pienoisveistokset.[3]

Pariskunnan avioliitto oli lapseton eikä perillisiä ollut, joten he päättivät jo varhain lahjoittaa kokoelmansa ”kansakunnalle”. Leskeksi jäänyt Fanny lahjoitti kokoelman Suomen valtiolle hieman ennen omaa kuolemaansa tammikuussa 1921.[4] Kokoelma muodostaa pohjan nykyiselle Sinebrychoffin taidemuseolle, joka toimii Fanny ja Paul Sinebrychoffin entisessä kodissa Helsingin Bulevardi 40:ssä. Pariskunnan yksityiskäytössä olleet tilat on nykyään entistetty 1910-luvun asuunsa. Fanny Sinebrychoff lahjoitti testamentissaan suuria summia myös Kauniaisten lastenkodille, Lastenhoitoyhdistykselle, Diakonissalaitokselle, Helsingin Sairastuvalle ja Pelastusarmeijalle.[1]

Sinebrychoffin suvun omistuksessa ollut Hagalundin kartano Espoossa siirtyi Fanny Sinebrychffin kuoltua perintönä hänen veljenpojalleen Arne Grahnille ja läheinen Otaniemen kartano hänen veljentyttärelleen Irene af Forsellesille sekä tämän puolisolle Carl af Forsellesille. He myivät myöhemmin tilat rakennusmaaksi, jolle rakennettiin Westendin, Tapiolan, Otaniemen ja Keilaniemen kaupunginosat.[5]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ a b c Terttu Niutanen (toim.): Sinebrychoffit – osa suomalaista teollisuus- ja kulttuurihistoriaa, s. 15, 18–19, 21 Sinebrychoff 2009. Viitattu 30.4.2016.
  2. ↑ Pettersson, Susanna: Lumoutuneet, Tarinoita taiteen keräilystä 1800-luvun Suomessa, s. 123. WSOY, 2004.
  3. ↑ a b Savikko, Sari: ”Taiteen keräilijä”, Suomen naisten vuosisadat 3: Taiteen toinen puoli, s. 25. Helsinki: Tammi, 2005.
  4. ↑ Aune Jääskinen: Kauppaneuvos Paul Sinebrychoff (1859–1917) 🔒 (maksullinen verkkojulkaisu) Suomen talouselämän vaikuttajat. 5.9.2009. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.
  5. ↑ Katsaus Westendin historiaan (Arkistoitu – Internet Archive) Prowestend.fi. Viitattu 7.5.2016.

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Fanny_Sinebrychoff&oldid=23354041”