Eustathios Thessalonikelainen
| Eustathios Thessalonikelainen | |
|---|---|
| Εὐστάθιος ὁ Θεσσαλονίκης | |
 Eustathiosta esittävä seinämaalaus Vatopédin luostarissa vuodelta 1312. |
|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | n. 1118 Konstantinopoli |
| Kuollut | n. 1195 tai 1198 Thessalonike? |
| Ammatti | kirjallisuudentutkija, pappi |
| Kirjailija | |
| Pääteokset | Kommentaarit Homeroksen Iliaaseen ja Odysseiaan |
| Aiheesta muualla | |
 Löydä lisää kirjailijoitaKirjallisuuden teemasivulta |
|
Eustathios Thessalonikelainen (transl. myös Eustatios; m.kreik. Εὐστάθιος ὁ Θεσσαλονίκης, Eustathios ho Thessalonikēs, lat. Eustathius Thessalonicensis); n. 1118–1195/1198) oli bysanttilaisaikainen kirjallisuudentutkija ja Thessaloniken arkkipiispa, joka tunnetaan erityisesti antiikin aikaisten teosten kommentaareistaan.[1][2][3] Hän on ortodoksisen kirkon pyhä.[4]
Elämä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Eustathios oli kotoisin Konstantinopolista ja eli 1100-luvun jälkimmäisellä puoliskolla. Hän opiskeli Pyhän Eufemian luostarissa ja toimi sitten munkkina pyhän Floruksen luostarissa. Nimi Eustathios oli ilmeisesti hänen munkkinimensä, eikä hänen oikeaa nimeään tunneta. Eustathios sai taidoillaan Komnenosten keisarisuvun suosion, ja hänet nimitettiin ensin keisarillisen hovin ylimmäksi anomusten käsittelijäksi (ἐωὶα τῶν δεήσεων, eōia tōn deēseōn) ja myöhemmin retoriikan opettajaksi (μαΐστωρ ῥητόρων, maistōr rhētorōn, vuoden 1166 jälkeen) sekä diakoniksi Hagia Sofian kirkkoon.[1][2][3]
Konstantinopolin kaudellaan Eustathios kirjoitti kommentaarinsa, joista tärkeimmät käsittelivät Homeroksen eepoksia. Ne liittyivät keisarillisessa hovissa tuohon aikaan vallinneeseen eräänlaiseen Homeros-renessanssiin, joka näkyy myös muun muassa Anna Komnenan kirjoittamassa Aleksias-eepoksessa (1148). Eustathios kirjoitti kommentaarinsa auttaakseen oppilaitaan uralla hovissa tai kirkossa.[1]
Myöhemmin Eustathios valittiin Myran piispaksi. Jo pian tämän jälkeen hänet korotettiin Thessaloniken arkkipiispaksi noin vuonna 1178. Eustathios toimi arkkipiispana aina kuolemaansa vuonna 1195 (tai 1198) saakka. Mikhael Khoniateen ja Euthymios Neopatrialaisen hänen hautajaisissaan pitämät puheet ovat säilyneet käsikirjoituksessa, joka on Bodleian Libraryssä Oxfordissa. Eustathiosta ylistää myös Mikhael Psellos.[1][2][3]
Teokset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Eustathioksen teoksiin lukeutuu antiikin kreikkalaisten runoilijoiden teosten kommentaareja sekä teologisia tutkielmia, saarnoja ja kirjeitä. Tärkeimpiä ovat kommentaarit, jotka antavat hänestä kuvan yhtenä aikansa oppineimmista henkilöistä. Hän tunsi laajasti kreikkalaista kirjallisuutta varhaisimmista ajoista aina omaan aikaansa saakka. Muut teokset antavat hänestä kuvan taitavana puhujana.[2]
Merkittävimmät teokset ovat:[2]
- Kommentaarit Homeroksen Iliaaseen ja Odysseiaan (Παρεκβολαὶ εἰς τὴν Ὁμήρου Ἰλιάδα κσὶ Ὀδυσσείαν, Parekbolai eis tēn Homērū Iliada kai Odysseian, lat. Commentarii in Iliadem et Odysseam; myös erillisinä, lat. Commentarii ad Homeri Iliadem ja Commentarii ad Homeri Odysseam) – Kommentaarit Homeroksen eepoksiin Ilias ja Odysseia. Pääasiassa kokoelmia aiemmilta kommentaattoreilta, ja arvokkaita siksi, että useimmat niiden lähteenä olleet teokset ovat sittemmin kadonneet.
- Kommentaari Dionysios Periegeteehen (lat. Commentarii ad Dionysium periegetem tai Commentarium in Dionysii periegetae orbis descriptionem) – Kommentaari Dionysios Periegeteen kirjoittamaan heksametrimuotoiseen maanpiirin kuvaukseen.
- Kommentaari Pindarokseen – Kommentaari Pindaroksen oodeihin. Säilynyt ainoastaan alun johdanto-osa (lat. Prooemium commentariorum Pindaricorum).
- Kertomus Thessalonikin valloituksesta (lat. De capta Thessalonica narratio) – Perustuu normannien tekemään Thessaloniken valloitukseen vuonna 1185 ja kritisoi aikakauden politiikkaa.[1][3]
- Kirjeet (lat. Epistulae) – Eustathiokselta säilyneiden 75 kirjeen kokoelma.[3]
Ensimmäinen painettu laitos eli editio princeps jostakin Eustathioksen teoksesta oli Iliaan ja Odysseian kommentaareista vuosina 1542–1550 (Rooma, 4 osaa, fol.). Kommentaari Dionysios Periegeteehen painettiin ensimmäisen kerran osana Robertus Stephanuksen laitosta Dionysioksen teoksesta (Pariisi, 1547, 4to.) ja uudestaan Henricus Stephanuksen laitoksessa (Pariisi, 1577, 4to.). Säilynyt johdanto Pindaros-kommentaariin painettiin ensimmäisen kerran osana Gottlieb L. Tafelin laitosta Eustathii Thessalonicensis Opuscula (Frankfurt, 1832, 4to.).[2]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c d e Grafton, Anthony & Most, Glenn W. & Settis, Salvatore (toim.): ”Estathius”, The Classical Tradition, s. 350–351. Cambridge, Massachusetts: The Belknap Press of Harvard University Press, 2010. ISBN 978-0-674-07227-5. (englanniksi)
- ↑ a b c d e f Smith, William: ”Eustathius (7)”, Dictionary of Greek and Roman Biography and Mythology. Boston: Little, Brown and Company, 1849–1867. Teoksen verkkoversio. (englanniksi)
- ↑ a b c d e Eustathius of Thessalonica History of the Christian Church. Christian Classics Ethereal Library. Viitattu 15.1.2024. (englanniksi)
- ↑ Άγιος Ευστάθιος ο Κατάφλωρος Αρχιεπίσκοπος Θεσσαλονίκης Ορθόδοξος Συναξαριστής. Viitattu 22.4.2024. (kreikaksi)
Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Eustathii Thessalonicensis Opuscula. accedunt Trapezuntinae historiae scriptores Panaretus et Eugenicus. Hrsg. von Gottlieb L. Tafel. Frankfurt: sumptibus Sigismundi Schmerber, 1832. Teoksen verkkoversio. (muinaiskreikaksi) (latinaksi)
- Eustathius: Opera omnia. Teoksessa Migne, Jacques Paul: Patrologia Graeca. Tom. CXXXV. col. 517; CXXXVI. col. 764. (muinaiskreikaksi) (latinaksi)
- Pontani, Filippomaria et al.: Reading Eustathios of Thessalonike. Trends in Classics – Supplementary Volumes. Volume 46. De Gruyter, 2017. ISBN 978-3-11-052221-1. Teoksen verkkoversio. (englanniksi)
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Eustathios Thessalonikelainen Wikimedia Commonsissa
- Eustatios Tessalonikilainen. Ortodoksi.net