Anna Komnena
| Anna Komnena | |
|---|---|
.jpg) |
|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 1./2. joulukuuta 1083 Konstantinopoli |
| Kuollut | noin 1148/1154 |
| Kansalaisuus | Bysantin valtakunta |
| Ammatti | kirjailija |
| Vanhemmat | Aleksios I Komnenos Irene Dukaina |
| Puoliso | Nikeforos Bryennios nuorempi ( 1097) |
| Lapset | 3 |
| Kirjailija | |
| Tuotannon kieli | muinaiskreikka |
| Tyylilajit | historia |
| Pääteokset | Aleksias |
| Aiheesta muualla | |
 Löydä lisää kirjailijoitaKirjallisuuden teemasivulta |
|
Anna Komnena (1./2. joulukuuta 1083 Konstantinopoli – noin 1148/1154[1][2]) oli Bysantin keisarin Aleksios I:n ja Irene Dukainan tytär ja ensimmäisiä naispuolisia historioitsijoita. Hänen kirjoittamansa historiateos Aleksias on tärkein lähde hänen isänsä keisari Aleksioksen hallituskaudesta.[3][2]
Nuoruus
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Anna Komnena syntyi Konstantinopolin keisarillisessa palatsissa vanhimpana Bysantin keisarin Aleksios I:n ja keisarinna Irene Dukainan yhdeksästä lapsesta. Hänen nuoremmat sisaruksensa olivat Maria Komnena, Johannes II Komnenos, Andronikos Komnenos, Isaak Komnenos, Eudokia Komnena, Theodora Komnena, Manuel Komnenos and Zoe Komnena.lähde? Anna pääsi isänsä mukana usein ulkomaanmatkoille.[4]
Kaikista Aleksios I:n lapsista Anna oli isänsä suosikki ja sai koulutuksen tieteissä ja kreikkalaisessa filosofiassa.lähde? Hän tunsi klassista kirjallisuutta ja lääketiedettä ja oli kiinnostunut maantieteestä.[5] Anna tunsi ainakin jonkin verran myös geometriaa, tähtitiedettä, aritmetiikkaa ja musiikin teoriaa. Myös Annan identiteetti rakentui muista keskiajan bysanttilaisista naisista poiketen nimenomaan oppineisuuden varaan. Bysantissa naisen arvostetuimpia saavutuksia oli äitiys, mutta Anna ei maininnut teoksessaan mitään omista lapsistaan. Sen sijaan hän halusi esiintyä oppineena historiankirjoittajana.[4]
Salaliitto
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Äitinsä Irenen kanssa hän yritti saada Aleksioksen nimittämään Nikeforoksen kruununperilliseksi tämän veljen Johannes II:n sijasta.[2] Yrityksen epäonnistuttua hän liittyi vuonna 1118 salajuoneen, jonka tarkoituksena oli syrjäyttää Johannes.
Historioitsijana
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Juonen paljastuttua Anna joutui luopumaan omaisuudestaan ja selvisi hengissä vain veljensä armeliaisuudesta. Anna vetäytyi luostariin,lähde? jossa hän kirjoitti isänsä elämäkerran Aleksiaksen. Teos on kirjoitettu hyvin imartelevaan sävyyn eikä käsittele kansan kannalta kielteisiä seurauksia, joita keisari Aleksios I:n toimilla oli.[6] Puolueellisuudestaan huolimatta kirja on nykyään pääasiallinen aikalaislähde Bysantin poliittisesta historiasta 1000- ja 1100-luvun vaihteessa, ja hän antaa siinä hyvin kielteisen kuvan ristiretkistä. Hän kuvailee siinä myös aseita, taktiikoita ja taisteluita. Annan tyylillisinä esikuvina ovat olleet Thukydides, Polybios ja Ksenofon.
Anna Komnena ei suoraan kertonut, ketkä olivat hänen kirjallisia esikuviaan. Hänen syntymänsä aikaan monet bysanttilaiset oppineet olivat kuitenkin kiinnostuneita antiikin filosofeja, runoilijoita ja historioitsijoita kohtaan. Myös Aleksiaksessa on lähes kaksisataa Homerokseen viittaavaa lainausta. Kirja on myös kirjoitettu samaan muotoon kuin Homeroksen Ilias.[7] Teos on kirjoitettu attikan murretta mukailevalla korkeatyylisellä kirjakielellä.[8]
Perhe
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Anna Komnena oli syntymästään asti kihlattu Konstantinos Dukakselle, joka oli keisari Mikael VII:n poika. Konstantinos kuitenkin kuoli ennenaikaisesti noin vuonna 1096 ja Anna meni naimisiin Nikeforos Bryennioksen kanssa noin 1097.[1][9] Annalla oli kolme lasta.[4]
Kirjallisuutta
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Sture Linnér: Anna Komnenas värld : Bysans på 1100-talet. Atlantis, 1993. (ruotsiksi)
- John Julius Norwich: Byzantium: The Decline and Fall. Viking, 1991. ISBN 0-679-41650-1 (englanniksi)
- Georg Ostrogorsky: History of the Byzantine State. Rutgers University Press, 1969. ISBN 0-8135-1198-4 (englanniksi)
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Kazhdan, Alexander P.: The Oxford dictionary of Byzantium. Oxford University Press, 1991. ISBN 978-0-19-504652-6 (englanniksi)
- Nurminen, Marjo T.: Tiedon tyttäret: Oppineita eurooppalaisia naisia antiikista valistukseen. WSOY, 2008. ISBN 978-951-0-31824-9
Viitteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b Kazhdan 1991, s. 1142.
- ↑ a b c Kaisu-Maija Nenonen, Ilkka Teerijoki: Historian suursanakirja, s. 639. WSOY, 1998. ISBN 951-0-22044-2
- ↑ John W. Birkenmeier: The development of the Komnenian army: 1081–1180, s. 3. BRILL, 2002. ISBN 9789004117105 (englanniksi)
- ↑ a b c Nurminen 2008, s. 100.
- ↑ Nurminen 2008, s. 99.
- ↑ Nurminen 2008, s. 96.
- ↑ Nurminen 2008, s. 97.
- ↑ Nurminen 2008, s. 98.
- ↑ Kazhdan 1991, s. 331.
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Anna Komnena Wikimedia Commonsissa
- Medieval Sourcebook: Anna Comnena: The Alexiad (Arkistoitu – Internet Archive) (englanniksi)
| Kansainväliset | |
|---|---|
| Kansalliset | |
| Tieteilijät | |
| Henkilöt | |
| Muut | |
