European Le Mans Series -kausi 2018

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
European Le Mans Series -kausi 2018
Sarja European Le Mans Series
Järjestäjä Automobile Club de l’Ouest
Järjestyksessä oleva kausi 15.
← 2017 2019 →

European Le Mans Series -kausi 2018 oli European Le Mans Series -sarjan 15. kausi. Kausi alkoi 15. huhtikuuta Ranskan Paul Ricardissa ja päättyi 28. lokakuuta Portugalin Algarvessa.[1]

Kaudella olivat mukana samat kilpailut kuin edellisellä kaudella. Kilpailijat ajoivat LMP2, LMP3 ja LMGTE-luokissa.[2]

Kilpailukalenteri[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nro Kilpailu Rata Sijainti Ajankohta
1 Le Castellet’n 4 tunnin ajo Ranska Circuit Paul Ricard Le Castellet, Ranska 15. huhtikuuta
2 Monzan 4 tunnin ajo Italia Autodromo Nazionale Monza Monza, Italia 13. toukokuuta
3 Red Bull Ringin 4 tunnin ajo Itävalta Red Bull Ring Spielberg, Itävalta 22. heinäkuuta
4 Silverstonen 4 tunnin ajo Iso-Britannia Silverstone Circuit Silverstone, Iso Britannia 18. elokuuta
5 Span 4 tunnin ajo Belgia Circuit de Spa-Francorchamps Spa, Belgia 23. syyskuuta
6 Portimãon 4 tunnin ajo Portugali Autódromo Internacional do Algarve Portimão, Portugali 28. lokakuuta
Lähde: [1]

Tulokset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nro Rata LMP2-voittajatalli LMP3-voittajatalli LMGTE-voittajatalli Raportti
LMP2-voittajakuljettajat LMP3-voittajakuljettajat LMGTE-voittajakuljettajat
1 Paul Ricard Espanja No. 24 Racing Engineering Iso-Britannia No. 15 RLR Msport Iso-Britannia No. 66 JMW Motorsport Raportti[3]
Ranska Norman Nato
Ranska Paul Petit
Ranska Olivier Pla
Kanada John Farano
Iso-Britannia Rob Garofall
Alankomaat Job van Uitert
Iso-Britannia Liam Griffin
Iso-Britannia Alex MacDowall
Espanja Miguel Molina
2 Monza Venäjä No. 26 G-Drive Racing Yhdysvallat No. 11 EuroInternational Sveitsi No. 55 Spirit of Race Raportti[4]
Ranska Andrea Pizzitola
Venäjä Roman Rusinov
Ranska Jean-Éric Vergne
Italia Giorgio Mondini
Alankomaat Kay van Berlo
Iso-Britannia Duncan Cameron
Irlanti Matt Griffin
Iso-Britannia Aaron Scott
3 Red Bull Ring Venäjä No. 26 G-Drive Racing Iso-Britannia No. 15 RLR Msport Saksa No. 88 Proton Competition Raportti[5]
Ranska Andrea Pizzitola
Venäjä Roman Rusinov
Ranska Jean-Éric Vergne
Kanada John Farano
Iso-Britannia Rob Garofall
Alankomaat Job van Uitert
Italia Matteo Cairoli
Italia Gianluca Roda
Italia Giorgio Roda
4 Silverstone Venäjä No. 26 G-Drive Racing Yhdysvallat No. 3 United Autosports Iso-Britannia No. 66 JMW Motorsport Raportti[6]
Ranska Andrea Pizzitola
Venäjä Roman Rusinov
Ranska Jean-Éric Vergne
Iso-Britannia Matthew Bell
Kanada Garett Grist
Iso-Britannia Anthony Wells
Iso-Britannia Liam Griffin
Iso-Britannia Alex MacDowall
Espanja Miguel Molina
5 Spa-Francorchamps Yhdysvallat No. 22 United Autosports Yhdysvallat No. 2 United Autosports Italia No. 80 EbiMotors Raportti[7]
Portugali Filipe Albuquerque
Iso-Britannia Philip Hanson
Australia Scott Andrews
Yhdysvallat John Falb
Italia Fabio Babini
Yhdysvallat Bret Curtis
Italia Riccardo Pera
6 Portimão Yhdysvallat No. 22 United Autosports Puola No. 13 Inter Europol Competition Saksa No. 77 Proton Competition Raportti[8]
Portugali Filipe Albuquerque
Iso-Britannia Philip Hanson
Saksa Martin Hippe
Puola Jakub Smiechowski
Saksa Marvin Dienst
Norja Dennis Olsen
Saksa Christian Ried

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tämä moottoriurheiluun liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.