Euroopan patenttivirasto

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Euroopan patenttivirasto

Euroopan patenttivirasto (lyh. EPO, European Patent Office) on Euroopan Patenttijärjestön toimielin jonka tehtävänä on eurooppapatenttien myöntäminen Euroopan patenttisopimuksen mukaisesti. Virasto on Euroopan unionista erillinen järjestö ja EU:hun kuulumattomista maista mm. Sveitsi, Norja sekä Turkki ovat sen jäsenmaita[1]. Sopimusmaita kutsutaan yleisesti EPC-valtioiksi tai Euroopan patenttijärjestön (European Patent Organisation) jäsenmaiksi[2].

Muita samankaltaisia keskitettyjä alueellisia patenttiorganisaatioita ovat Euraasian patenttiorganisaatio (EAPO), Afrikan alueellinen teollisoikeusorganisaatio (ARIPO) sekä Afrikan henkisen omaisuuden järjestö (OAPI).

Hallinto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

EPO toimii Euroopan patenttijärjestön toimeenpanevana elimenä ja sen pääkonttori sijaitsee Münchenissä, sivuvirasto Haagissa, alavirasto Berliinissä ja patentti-informaatioyksikkö Wienissä. Virastoa johtaa presidentti ja sen toimintaa valvoo Euroopan patenttijärjestön hallintoneuvosto joka koostuu EPC-jäsenmaiden edustajista. Suomea hallintoneuvostossa edustaa Patentti- ja rekisterihallituksen pääjohtaja[3].

Toiminta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viraston myöntämiä patentteja kutsutaan eurooppapatenteiksi. Eurooppapatenttihakemuksella (EP-hakemus) voi saada patentin valtioihin, jotka ovat liittyneet Euroopan patenttisopimukseen. Eurooppapatentti on myönnetty, kun Euroopan patenttivirasto EPO on kuuluttanut patentin myöntämisestä kuulutusjulkaisussaan (European Patent Bulletin). Jotta patentti tulee voimaan Suomessa, patentinhaltijan on suoritettava vielä kansallinen rekisteröinti[4]. Se tapahtuu toimittamalla käännös kohdemaan hyväksymällä kielellä kansalliseen patenttivirastoon ja maksamalla mahdollisesti tarvittava julkaisumaksu. Eurooppapatentilla on myöntämisensä jälkeen yhdeksän kuukauden väiteaika. Ellei väiteajan puitteissa esitetä vastaväitteitä niin eurooppapatentti saa kohdemaassaan lainvoimaisen patentin arvon ja on siten samassa lainopillisessa asemassa kuin kansallisen patenttiviraston myöntämä lainvoimainen patentti. Suomessa EPO-patentin kansallinen rekisteröinti suoritetaan Patentti- ja rekisterihallitukseen (PRH).

Kaikkiin EPC-sopimukseen liittyneihin maihin voi tehdä keksinnöstä myös suoran kansallisen patenttihakemuksen, joten EPO on rinnakkainen ja vaihtoehtoinen tapa hakea keksintöön patenttia EPC-maissa. Jos keksintöön halutaan useampia patentteja eri EPC-maihin, niin EPO on yleensä hakijan kannalta edullisempi vaihtoehto suoriin kansallisiin hakemuksiin verrattuna.

EPOn myöntämä eurooppapatentti voidaan ulottaa koskemaan myös seuraavia EPOn laajennusvaltioita eli ns. extension-valtioita, jotka ovat solmineet erillissopimuksen Euroopan patenttiviraston kanssa: Bosnia ja Hertsegovina (1.12.2004) ja Montenegro (1.3.2010)[5].

Rahoitus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

EPO rahoittaa toimintansa hakemusmaksuilla, julkaisumaksulla ja patenttihakemusten vuosimaksuilla. Eurooppapatentin hakija joutuu maksamaan vuosittain vuosimaksun EPOlle, jos haluaa pitää hakemuksensa patentointiprosessin vireillä EPOssa. Vuosimaksun maksaminen loppuu sellaisessa tapauksessa, jossa EPO on hylännyt patenttihakemuksen. Jos eurooppapatentti on myönnetty, tulee vuosimaksu suorittaa niiden maiden kansallisille virastoille, joihin myönnetty eurooppapatentti on rekisteröity ja joissa se halutaan pitää patentti voimassa. Vuosimaksun maksamatta jättäminen lakkauttaa patentin voimassaolon siinä maassa, jossa vuosimaksua ei ole maksettu.

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Member states of the European Patent Organisation www.epo.org. Viitattu 21.4.2016. en
  2. PRH - Eurooppapatentti www.prh.fi. Viitattu 21.4.2016.
  3. Representatives www.epo.org. Viitattu 21.4.2016. en
  4. PRH - Validointi Suomessa www.prh.fi. Viitattu 21.4.2016.
  5. Extension states www.epo.org. Viitattu 21.4.2016. en