Euroopan patenttisopimus

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Euroopan patenttisopimus (lyh. EPC; European Patent Convention; Convention on the Grant of European Patents) on Münchenissä 5 lokakuuta 1973 allekirjoitettu yleissopimus eurooppapatenttien myöntämisestä. Sopimus tuli voimaan 1 lokakuuta 1977[1].

Sopimuksella luotiin sopimusvaltioiden yhteinen patentinmyöntämismenettely sekä perustettiin Euroopan patenttijärjestö. Sopimuksen alaisia eurooppapatentteja myöntää Euroopan patenttivirasto joka nimestä huolimatta on täysin erillinen Euroopan unionista. EU:hun kuulumattomista maista mm. Islanti, Norja, Sveitsi ja Turkki ovat allekirjoittaneet EPC-sopimuksen[2]. EPC-sopimuksen uudistamiskirja hyväksyttiin sopimusvaltioiden hallitusten välisessä diplomaattikonferenssissa marraskuussa 2000.

Patenttisopimuksen on allekirjoittanut 38 valtiota jonka lisäksi sekä Marokko että Moldova ovat allekirjoittaneet erillissopimuksen eurooppapatenttien voimaansaattamisesta[3][4]. Vastaavanlainen erillissopimus Euroopan patenttiviraston kanssa, niin kutsuttu ”voimaansaattamissopimus”, on suunnitteilla myös Tunisian kanssa[5].

Suomi liittyi Euroopan patenttisopimukseen 1. maaliskuuta 1996[6].

Eurooppapatentti[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Hakija voi tehdä yhdellä kielellä yhden eurooppapatenttihakemuksen Euroopan patenttivirastoon. Kun hakemus on hyväksytty, hakija voi valita, missä EPC-maissa hän saattaa sen voimaan ja maksaa niiden vuosimaksut. Vuosimaksut ovat samat kuin tehtäessä kansallinen hakemus joka maahan erikseen, mutta säästöä voi syntyä vaivassa, käännöskuluissa ja asiamieskuluissa, mm. koska moneen maahan riittää kääntää patenttivaatimukset eikä koko selitysosaa.

Ehkä jo vuoden 2017 lopulta alkaen hakijalla voi saattaa hyväksytyn eurooppapatentin voimaan halutessaan myös yhtenäispatenttina kaikissa yhtenäispatenttimaissa ja maakohtaisena eurooppapatenttina valitsemissaan muissa EPC-maissa.

Jo keksijän ensimmäinen hakemus voi olla eurooppapatenttihakemus. Vaihtoehtoisesti hän voi ensin hakea yhdestä tai useammasta maasta halpaa kansallista patenttia ja sen tulosten perusteella päättää 12 kuukauden kuluessa tekemispäivästä tehdä eurooppapatenttihakemuksen tai pidentää miettimisaikaansa 30 kuukauteen tekemällä PCT-hakemuksen.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Hallituksen esitys HE 92/2005 vp 06.09.2005. Viitattu 13.4.2016.
  2. Member states of the European Patent Organisation www.epo.org. Viitattu 7.4.2016. (englanniksi)
  3. Validation agreement with the Republic of Moldova enters into force www.epo.org. Viitattu 7.4.2016. (englanniksi)
  4. Validation agreement with Morocco enters into force www.epo.org. Viitattu 7.4.2016. en
  5. Validation states www.epo.org. Viitattu 7.4.2016. (englanniksi)
  6. Asetus eurooppapatenttien myöntämisestä tehdyn yleissopimuksen (Euroopan patenttisopimus) voimaansaattamisesta (8/1996) 1.3.1996. Viitattu 7.4.2016.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]