Etsikkokäräjät
Etsikkokäräjät olivat Ruotsissa (ja sen mukana Suomessa) kuninkaan tai kuninkaan valtuuttamien henkilöiden pitämiä käräjiä.[1] Kuninkaan tuomiovallasta kerrotaan jo Ruotsin maakuntalaeissa, mutta tarkemmat määräykset kuninkaan käräjistä annettiin maanlaeissa, joissa niitä nimitetään kuninkaan etsikko- ja oikaisukäräjiksi. Etsikkokäräjillä oli tavallisesti 12-miehinen lautakunta, johon kuului kuusi rälssimiestä ja kuusi talonpoikaa. Kun Birger-jaarli sääti rauhanlain, kuninkaan tuomiovalta sai entistä laajemman merkityksen.[2] Maunu Eerikinpojan maanlaissa määrättiin niitä pidettäviksi kihlakunnissa, ja näissä lautakuntaan kuului kuusi rälssimiestä ja kuusi talonpoikaa. Nämä jäsenet nimitti tuomari. Eerik Pommerilainen muutti etsikkokäräjäsäädöksiä: Hän määräsi jokaiseen maakuntaan vakinaisen tuomioistuimen ja kumosi mahdollisuuden vedota kuninkaaseen. Tuomareina olivat piispa, laamanni, kaksi kanunkia sekä kuusi kuninkaan valitsemaa ritaria ja asemiestä. Etsikkokäräjiä pidettiin erityisesti 1500-luvulla. Ne lakkasivat, kun hovioikeuksia alettiin perustaa vuonna 1614.[1]