Eteokypriootit

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Eteokypriootit (”aidot kyproslaiset”) on nimitys, jota käytetään Kyproksella antiikin aikana asuneesta kansasta, jonka oletetaan olleen saarta esihistoriallisella ajalla asuttaneiden jälkeläisiä. Eteokypriootin kieli oli heidän puhumansa ei-kreikkalainen kieli, jota ei tunneta muutoin kuin piirtokirjoituksista. Kumpikaan nimitys ei ole antiikin aikainen, vaan ne on kehitetty nykytutkimuksessa vastineeksi Kreetan eteokreeteille ja eteokreetin kielelle.[1][2]

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kyproksella puhuttiin antiikin aikana ilmeisesti ainakin kolmea kieltä. Kreikkalaisissa siirtokunnissa, kuten Pafoksessa ja Salamiissa, puhuttiin muinaiskreikan arkado-kyproslaista murretta; vanhemmissa foinikialaisissa asutuksissa, ennen kaikkea Kitionissa, foinikiaa; ja eräissä muissa asutuksissa, ennen kaikkea etelärannikon Amathuksessa, jotakin tuntematonta kieltä, jota nykytutkimuksessa kutsutaan eteokypriootiksi. Kansat kuitenkin sekoittuivat ajan kuluessa ainakin osittain.[1][3]

Eteokyprioottien oletetaan usein olleen saarta esihistoriallisella kaudella asuttaneiden jälkeläisiä. Koska piirtokirjoituslöydöt ajoittuvat kuitenkin pääosin kyproklassiselle kaudelle 400- ja 300-luvuille eaa., ei ole kuitenkaan mahdotonta, että kyseessä olisikin joku saarelle vasta myöhemmin muuttanut kansa.[1][3]

Kirjoitusjärjestelmä ja piirtokirjoituslöydöt[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Eteokypriootinkielinen piirtokirjoitus Amathuksesta.
Pääartikkeli: Kyproslainen kirjoitus

Eteokyprioottia kirjoitettiin niin kutsutulla kyproslaisella kirjoituksella, joka perustui Kyproksen esihistoriallisen kauden niin kutsuttuun kyproslais-minolaiseen kirjoitukseen. Se on tavukirjoitusjärjestelmä, joka koostuu 56 kirjoitusmerkistä. Kirjoitusjärjestelmällä kirjoitettiin saarella myös kreikkaa, minkä ansiosta kirjoitusta voidaan lukea.[1][4] Kirjoitus säilyi käytössä hellenistiselle kaudelle saakka.[3]

Tunnetuin eteokypriootinkielinen piirtokirjoitus on Amathuksesta löydetty kaksikielinen, sekä eteokypriootiksi että kreikaksi kirjoitettu teksti noin vuodelta 600 eaa. Se on Amathuksen kaupungin omistuskirjoitus eräälle Aristonille.[5]

Kieli ja tulkinta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Huolimatta siitä, että eteokyprioottiset kirjoitukset voidaan ainakin periaatteessa lukea auki, kieltä ei ole kyetty tulkitsemaan. Koska osa teksteistä on kaksikielisiä, tekstejä on voitu vertailla. Tätä kautta eteokyprioottisista teksteistä on kyetty kuitenkin lukemaan vain nimiä, jotka esiintyvät myös kreikkalaisessa tekstissä. Nimien lisäksi yhtään muuta sanaa ei ole kyetty tulkitsemaan varmuudella.[1] Se, että teksteistä voidaan lukea kreikankielisissä teksteissä olevat nimet, osoittaa kuitenkin sen, että kyproslaisen kirjoituksen merkeillä oli samat äännearvot myös eteokyprioottia kirjoitettaessa.

Esimerkkejä tulkituista nimistä:[1]

  • a-ri-si-to-no-se = Ἀρίστωνα, Aristōna = akkusatiivi nimestä Ariston
  • ni-ka-to-ro = Νίκανδρος, Nikandros
  • o-na-sa-ko-ra-ni pa-po-no = Ὀνασαγόρας, Onasagoras ”Pafoksesta(?)”

Muita kielen piirteitä tekstien perusteella:[1]

  • Tekstien alussa esiintyy usein sana a-na.
  • Monet sanat loppuvat -se, -so, -ko, -na, -no tai -oti.
  • Sanan o-i-te on ehdotettu tarkottavan 'ja' tai 'tai'.
  • Kielessä ei vaikuta olevan muiden kielten vaikutusta, kuten lainasanoja.

Kieltä on ehdotettu muun muassa anatolialaiseksi kieleksi, seemiläiseksi kieleksi ja hurrin kieleksi.[1]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e f g h Masson, O.: ”Eteocypriot”. Teoksessa Christidis, A.-F. (toim.): A History of Ancient Greek. From the Beginnings to Late Antiquity, s. 243–246. Cambridge University Press, 2007. ISBN 978-0-521-83307-3.
  2. Georgiou, Artemis: Eteocypriot The Encyclopedia of Ancient History. Wiley Online Library. Viitattu 15.1.2018.
  3. a b c Archaic Cyprus Livius.org. Articles on ancient history. Viitattu 15.1.2018.
  4. Cypriot syllabary Encyclopaedia Britannica. Viitattu 15.1.2018.
  5. Exploring an Ancient and Undeciphered Language: Eteocypriot and the Amathus Bilingual Inscription Ancient Origins. 15.9.2017. Viitattu 15.1.2018.