Sinievätonnikala
| Sinievätonnikala | |
|---|---|
 |
|
| Uhanalaisuusluokitus | |
|
|
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Eläinkunta Animalia |
| Pääjakso: | Selkäjänteiset Chordata |
| Alajakso: | Selkärankaiset Vertebrata |
| Yläluokka: | Luukalat Osteichthyes |
| Luokka: | Viuhkaeväiset Actinopterygii |
| Alaluokka: | Neopterygii |
| Lahko: | Ahvenkalat Perciformes |
| Alalahko: | Scombroidei |
| Heimo: | Makrillit Scombridae |
| Alaheimo: | Scombrinae |
| Tribus: | Tonnikalat Thunnini |
| Suku: | Aitotonnikalat Thunnus |
| Laji: | maccoyii |
| Kaksiosainen nimi | |
|
Thunnus maccoyii |
|
| Katso myös | |
|
|
|
Sinievätonnikala (Thunnus maccoyii) eli eteläntonnikala on erittäin uhanalainen tonnikalalaji.
Koko ja ulkonäkö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Sinievätonnikala kasvaa suurimmillan 2,5 metrin pituiseksi ja 260 kilon painoiseksi. Sinievätonnikalan ruumiin väri on sinimusta selässä ja hopeanvalkoinen vatsassa, leuassa ja evissä. Eväkkeet ovat keltaisia. Vanhin tavattu Sinievätonnikala on 20-vuotias.
Esiintyminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Sinievätonnikala elää Atlantin, Tyynenmeren ja Intian valtameren eteläosissa, 30. ja 55. eteläisen leveysasteen välissä. Sinievätonnikala voi elää matalassakin 50 metrin vedessä, mutta myös yli 2000 metrissä.
Ravinto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Sinievätonnikalat syövät pääasiassa äyriäisiä, pääjalkaisia eli mustekaloja ja muita pienehköjä mereneläviä. Ne voivat sukeltaa ravinnon perässä 500 metrin syvyyteen.
Harvinaistuminen ja suojelu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Sinievätonnikalakannat ovat heikentyneet liikakalastuksen takia 1950-luvulta lähtien 92 prosenttia. Lajin tulevaisuus näyttää synkältä ellei harvinaistumista saada kuriin kiintiöiden avulla.
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Collette, B.B., Boustany, A., Fox, W., Graves, J., Juan Jorda, M. & Restrepo, V.: Thunnus maccoyii IUCN Red List of Threatened Species. Version 2021-2. 2021. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 4.9.2021. (englanniksi)