Erytriini
Siirry navigaatioon
Siirry hakuun
| Erytriini | |
|---|---|
 Erytriiniä Marokosta |
|
| Luokka | fosfaattimineraalit |
| Kemialliset ominaisuudet | |
| Kemiallinen kaava | Co3(AsO4)2 · 8 H2O |
| Fysikaaliset ominaisuudet | |
| Väri | persikan- tai karmiininpunainen, vihertävä |
| Kidejärjestelmä | monokliininen |
| Lohkeavuus | täydellinen |
| Kovuus Mohsin asteikolla | 1,5–2,5 |
| Ominaispaino | 3,18 |
| Optiset ominaisuudet | |
| Kiilto | helmiäiskiilto, massamaisena himmeä |
| Viiru | punertava |
| Läpinäkyvyys | läpikuultava |
| Lähteet | |
| Aiheesta muualla | |
Erytriini (myös kobolttikukka[2]) on arseenipitoinen, punainen kobolttimineraali. Se on kobolttimalmin etsinnässä tärkeä indikaattorimineraali. Se esiintyy muiden kobolttimineraalien, kuten kobolttihohteen, rapautumis- tai hapettumismineraalina. Se sisältää myös kalsiumia, nikkeliä ja rautaa.[1] Väri vaihtelee vaaleanpunaisesta purppuranpunaiseen. Myös viirun väri on vaaleanpunainen. Kovuus on Mohsin kovuusasteikolla 1,5–2,5. Kemiallinen kaava on Co3(AsO4)28H2O.
Esiintyminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Erytriiniä esiintyy malmiesiintymien hapettumisvyöhykkeissä. Sitä on löydetty merkittävissä määrin Saksasta ja Marokosta.[3]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b Jones, Adrian: Kivet, s. 27. Suomentanut Koivisto, Marjatta. Helsinki: WSOY, 2000. ISBN 951-0-31579-6.
- ↑ Haavisto-Hyvärinen, M., Idman, H., Kohonen, J. & Palmu, J.-P.: Erytriini Geologinen sanakirja. Viitattu 22.7.2013. [vanhentunut linkki]
- ↑ David C. Cook & Wendy l. Kirk: ”Erytriini”, Mineraalit ja jalokivet, s. 191. Suomeksi julkaissut Gummerus Kustannus Oy. Suomentanut Kalle Taipale. Gummerus, 2009. ISBN 978-951-20-8083-0.
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Webmineral: Erythrite Mineral Data (englanniksi)
- Mindat: Erythrite (englanniksi)
- Handbook of Mineralogy: Erythrite (pdf) (englanniksi)