Ernst Fabritius

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Ernst Fredrik Fabritius (2. heinäkuuta 1842 Viipurin pitäjä8. lokakuuta 1899 Lapinjärvi) oli suomalainen säveltäjä, viulisti ja tilanomistaja.[1]

Henkilöhistoria[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Fabritiuksen isä oli lehtori Johan Gabriel Fabritius ja äiti Emilia Elisabet Dannenberg. Hän kävi Viipurin lukion ja opiskeli Leipzigin konservatoriossa 1857–1861. Fabritius toimi viulistina 1859–1864, mutta suoritettuaan kameraalitutkinnon työskenteli virkamiehenä ja sanomalehtialalla. Hän oli muun muassa Nya Pressenin palveluksessa, mutta myös esimerkiksi Hufvudstadsbladetin musiikkiarvostelija. Hevosjalostuksen tarkastajana Fabritius toimi 1893–1899 ja Lapinjärven suomalaisen maanviljelyskoulun johtajana 1896–1899. Hän oli myös maanviljelijä, joka omisti Myrskylän kartanon vuosien ajan. Fabritius julkaisi hevoshoidon käsikirjan vuonna 1888.[1]

Taiteellinen tuotanto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Fabritiuksen sävellyksiä ovat orkesterialkusoitto Maria Stuart, viulukonsertto 1877 (ilmestyi myös pianosovituksena), kuoro- ja orkesteriteoksia kuten kantaatti kuorolle sekä viulu-, laulu- ja pianosävellyksiä muun muassa kokoelmissa Snöflingor, 4 små tonmålningar vid piano (1859) ja Det sjungande Finland.[1]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c Haapanen, Toivo: E. F. Fabritius, s. 158–164. Teoksessa: Ranta, Sulho (toim.), Suomen säveltäjiä. Porvoo: WSOY, 1945.