Erkki Sunila

Veijo Erkki Sunila (27. kesäkuuta 1924 Viipuri – 11. tammikuuta 1982 Helsinki) oli suomalainen varatuomari ja hallintomies, joka oli elinkeinohallituksen pääjohtajana 1973–1981.

Erkki Sunila kirjoitti ylioppilaaksi Tampereen lyseossa 1945 ja suoritti ylemmän oikeustutkinnon 1952. Lainopin kandidaatin arvon hän sai anomuksesta aiemmin suoritetun tutkinnon perusteella. Yliopisto-opintojen jälkeen hän toimi hovioikeuden auskultanttina Helsingin hovioikeuden alaisuudessa ja sai varatuomarin arvon 1958.

Sunila aloitti työuransa tie- ja vesirakennushallituksen ylimääräisenä lakimiehenä 1952–1954, jatkoi ylimääräisenä asiamiehenä 1955–1957, toimi apulaisasianvalvojana 1958–1959 ja toimistopäällikkönä 1960–1961. Valtiovarainministeriön vanhempana hallitussihteerinä hän oli 1962–1964 ja hallitusneuvoksena 1965–1973. Virkaatekevänä valtakunnansovittelijana hän oli 1967–1970 ja työriitojen valtakunnansovittelijana 1970–1973, jona aikana työmarkkinoilla elettiin melskeistä aikaa ja järjestettiin huomattavia lakkoja. Elinkeinohallituksen pääjohtajana Sunila oli viraston perustamisesta alkaen kesään 1981 asti, jolloin jäi työkyvyttömyyseläkkeelle. Virkansa ohella hän toimi lukuisissa luottamustehtävissä. Monet ammattijulkaisut julkaisivat Sunilan kirjoittamia artikkeleita työmarkkina- ja hintapolitiikasta.

Lähteet

• Kuka kukin on 1978, Otava 1978, ISBN 951-1-04755-8
• Suomen lakimiehet 1982, Suomen lakimiesliiton kustannus 1982, ISBN 951-640-153-8
• Helsingin Sanomat 15.1.1982 s. 18

Edeltäjä: Keijo Liinamaa

Suomen valtakunnansovittelija 1970–1973

Seuraaja: Paavo J. Paavola