Enzio Sevón
| Kim Sevón | |
|---|---|
 Enzio Sevón selostamassa ruotsinkielistä vappujuhlaa Yleisradiolle vappuna 1968 Kaisaniemessä. |
|
| Henkilötiedot | |
| Koko nimi | Enzio Arvid Rafael Sevón |
| Syntynyt | 11. elokuuta 1906 Kirkkonummi |
| Kuollut | 31. maaliskuuta 1998 (91 vuotta) Kauniainen |
| Kansalaisuus | suomalainen |
| Ammatti | toimittaja |
| Vanhemmat | |
| Puoliso | |
| Toimittaja | |
| Maa |
 Suomi |
| Media | Yleisradio |
| Erikoistuminen | urheilutoimittaja |
| Aktiivisena | 1935–1972 |
| Radio | Yle Urheilu (1952–1972) |
| Lehti |
|
| Palkinnot | |
|
|
Enzio Arvid Rafael ”Kim” Sevón (11. elokuuta 1906 Kirkkonummi – 31. maaliskuuta 1998 Kauniainen) oli suomenruotsalainen urheilutoimittaja.[1] Hän työskenteli Yleisradion ruotsinkielisessä ohjelmatoiminnassa ja raportoi olympiakisoista paikan päällä lähes 40 vuoden ajan. Ennen siirtymistään Yleisradion palvelukseen 1952 Sevón toimi Hufvudstadsbladetin urheilutoimituksen päällikkönä 1935–1952.
Sevón harrasti nuorena urheilua ja kuului muun muassa Grankulla IFK:n perustajajäseniin 1925. Vuodesta 1929 hän oli Helsingin IFK:n hallituksessa ja toimitti järjestön jäsenlehteä Helsingfors Kamrateria (1930–1947).
Jatkosodan aikana Sevón toimi suomalaisen kollegansa Pekka Tiilikaisen kanssa puolustusvoimien radioreportterina, jossa tehtävässä hän haavoittui. Sevón sai kahdesti 4. luokan Vapaudenristin (FrK 4) sekä vapaussodan (1918), talvisodan (1939–1940) ja jatkosodan (1941–1945) muistomitalit.
Sevón toimi Urheilutoimittajain liiton puheenjohtajana vuosina 1946–1954. Hän antoi merkittävän panoksen kansainvälisessä urheilutoimittajien liitossa AIPS:ssa ja toimi sen hallituksessa 1952–1959. Hänet nimitettiin Urheilutoimittajien Liiton kunniapuheenjohtajaksi vuonna 1955. Sevón oli Svenska Centralidrottsförbundetin (CIF) sihteeri 1946–1951 ja Olympiakomitean valtuuskunnassa 1946–1965. Vuosina 1952–1956 hän oli Finlands Svenska Skidförbundetin puheenjohtaja.
Ura Yleisradiossa alkoi, kun Yleisradion pääjohtaja Einar Sundström kutsui hänet yhtiöön selostamaan Helsingin olympialaisia. Jo sitä ennen hän oli tehnyt urheiluselotuksia radioon päätyönsä ohella. Vuodesta 1958 vuoteen 1965 Sevón toimi Yleisradion ruotsinkielisen selostusosaston päällikkönä. Viimeiset työvuotensa (1965–1972) hän työskenteli erikoistoimittajana. Hän kirjoitti vuosikymmeniä suomalaisesta urheilusta ruotsalaisiin Svenska Dagbladetiin (1935–1938) ja Dagens Nyheteriin (1938–1972).[2] Hän perusti Hufvudstadsbladetin suojissa myös ruotsinkielisen urheiluaikakauslehden Sportpressenin ja työskenteli lehden toimitusjohtajana 1946–1951 ja päätoimittajana 1952–1972.
Kielitaitoinen Sevón teki runsaasti toimitus- ja käännöstöitä. Hän kirjoitti ja toimitti lukuisia urheiluhistoriikkeja, niin ruotsinkielisten urheiluliittojen kuin paikallisten seurojenkin. Hän julkaisi vuonna 1985 omaelämäkerrallisen muistelmateoksen Optimist och kosmopolit. Merkittävä teos 33 tähteä urheilijoina ja ihmisinä ilmestyi vuonna 1947. Urheilun lisäksi Sevón selosti radiolle muun muassa Englannin kuningattaren kruunajaisia 1953, ja urheiluun liittyvien työskentelytaukojen aikana syntyi lukemattomia matka- ja henkilökuvauksia radiolle.
Enzio Sevón käytti usein nimimerkkiä Kim, jolla nimellä häntä myös lähipiirissä kutsuttiin. Hän sai ansioistaan Suomen liikuntakulttuurin ja urheilun kultaisen ansiomerkin.
Sevónin isä oli salolaissyntyinen Anton Arvid Sevón, ja hänen äitinsä Ester Augusta Sevón (o.s. Hoffström) oli kotoisin Mikkelistä. Enzio Sevónin 1. puoliso vuodesta 1930 oli Ulla (o.s. Melartin), 2. puoliso Gunvor Inger Birgitta (o.s. Lillåivo). Tytär Gin ja poika Leif ovat 1. avioliitosta, tyttäret Kerstin, Cay ja Kate sekä poika Kjell 2. avioliitosta.
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Saarenheimo, Eero: ”Sevón, Enzio (1906–1998)”, Suomen kansallisbiografia, osa 8, s. 856–857. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2006. ISBN 951-746-449-5. Teoksen verkkoversio.
- ↑ Sevón, Enzio hakuteoksessa Uppslagsverket Finland (2012). (ruotsiksi)
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Enzio Sevonin muistokirjoitus. (Arkistoitu – Internet Archive) Reino Rinne.
| ||||||||||||||
