Engelmanninkuusi
| Engelmanninkuusi | |
|---|---|
 |
|
| Uhanalaisuusluokitus | |
|
|
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Kasvit Plantae |
| Alakunta: | Putkilokasvit Tracheobionta |
| Kaari: | Siemenkasvit Spermatophyta |
| Alakaari: | Havupuut Pinophytina |
| Luokka: | Havupuut Pinopsida |
| Lahko: | Pinales |
| Heimo: | Mäntykasvit Pinaceae |
| Suku: | Kuuset Picea |
| Laji: | engelmannii |
| Kaksiosainen nimi | |
 Engelmanninkuusen luontainen levinneisyysalue. |
|
| Katso myös | |
|
|
|
Engelmanninkuusi (Picea engelmannii) on havupuu, joka esiintyy luonnonvaraisena Pohjois-Amerikan länsiosissa.
Lajin esiintymisalue ulottuu Brittiläisen Kolumbian keskiosista ja Lounais-Albertasta aina Pohjois-Kaliforniaan ja lounaiseen Arizonaan ja New Mexicoon. Pohjois-Meksikossa on myös kaksi erillistä esiintymisaluetta. Laji kasvaa korkealla vuoristossa (900–3 450 m), monilla alueilla puurajalle saakka, esiintymisalueen luoteisosissa joskus alempana.
Engelmanninkuusi kasvaa yleensä 25–40 metrin pituiseksi, parhaimmillaan 65 metriä ja rungonpaksuudeltaan 1,5-metriseksi. Kaarna on ohut ja suomumainen ja hilseilee pois pyöreinä paloina, jotka ovat halkaisijaltaan 5–10 cm. Latvusto on nuorena kapea. Vuosiversot ovat ruskean-oranssinkeltaisia, tiheästi untuvakarvaisia. Neulaset ovat 15–30 mm pitkiä, pehmeitä, päältä sinivihreitä ja alapuolelta sinivalkoisia.
Kävyt ovat riippuvia, kapeita, 4–8 cm pitkiä ja sulkeutuneina 1,5 cm leveitä, avautuneina 3 cm leveitä. Niissä on ohuet, taipuisat suomut, jotka ovat 15–20 mm pitkät ja reunoiltaan aaltomaiset. Kävyt ovat punaruskeita, täysin kehittyneinä 4–7 kuukautta pölyttymisen jälkeen vaaleanruskeita. Siemenet ovat mustia, 2–3 mm pitkiä, ja niissä on 5–8 mm pitkä kapea vaaleanruskea siipi.
Engelmanninkuusesta esiintyy kaksi alalajia. Toiset tutkijat pitävät niitä muunnoksina, toiset omina lajeinaan.
- Picea engelmannii subsp. engelmannii, esiintymisalue kokonaan lukuun ottamatta toista alalajia P. engelmannii subsp. mexicana.
- Picea engelmannii subsp. mexicana (Nimi lajitasolla meksikonkuusi Picea mexicana[2]) Alalajilla on kaksi erillistä esiintymisaluetta Pohjois-Meksikossa Sierra Madren vuoriston korkeilla kohdilla (noin 3000–3400 metriä). Alalaji on harvinainen ja erittäin uhanalainen.[3] Engelmanninkuuset aivan Arizonan kaakkoisosassa ja New Mexicon lounaisosassa kuuluvat mahdollisesti myös tähän alalajiin.
Engelmanninkuusi risteytyy helposti lähisukulaisen valkokuusen (Picea glauca) kanssa Kalliovuorten pohjois- ja itäosissa ja jonkin verran sitkankuusen (Picea sitchensis) kanssa Kaskadien vuoriston länsiosissa.[4]
Käyttö
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Engelmanninkuusta käytetään Pohjois-Amerikassa paperinvalmistukseen ja rakennuspuuksi. Hitaasti korkealla vuoristossa kasvaneita puita käytetään akustisten kitaroiden valmistukseen. Sitä käytetään myös jonkin verran joulukuusina.lähde? Suomessa engelmanninkuusta käytetään jonkin verran koristepuuna, sillä se menestyy Etelä- ja Keski-Suomessa.[5]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Farjon, A.: Picea engelmannii IUCN Red List of Threatened Species. Version 2016.2. 2013. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 5.11.2016. (englanniksi)
- ↑ Picea mexicana Martinez Kassu – Kasvien suomenkieliset nimet.
- ↑ Pícea mexicana Picea engelmannii subsp. mexicana The IUCN Red List of Threatened Species. (englanniksi) Viitattu 21.12.2023.
- ↑ Engelmanninkuusi. Taimitarha PikkuPuu. Arkistoitu 7.4.2016.
- ↑ Engelmanninkuusi Picea engelmannii. Joensuun kaupunki. Arkistoitu 23.5.2012.