Emilie Mayer
Emilie Mayer (14. toukokuuta 1812 Friedland – 10. huhtikuuta 1883 Berliini) oli saksalainen säveltäjä ja kuvanveistäjä.[1][2]
Mayerin isä oli varakas farmaseutti. Hänen äitinsä kuoli tytön ollessa 2-vuotias. Mayer sai nuorena pianon- ja urkujensoitonopetusta.[2] Hän toimi leskeksi jääneen isänsä kodinhoitajana, kunnes tämä teki itsemurhan vuonna 1840.[1] Vuonna 1841 Mayer muutti Stettiniin, jossa hän sai vuoteen 1847 asti sävellysopetusta Carl Loewelta. Tänä aikana hän sävelsi muun muassa Singspielin ja kaksi ensimmäistä kahdeksasta sinfoniastaan. Mayer siirtyi vuonna 1847 Berliiniin, jossa jatkoi opintojaan Adolf Bernhard Marxin ja Wilhelm Friedrich Wieprechtin johdolla. Mayer alkoi julkaista teoksiaan ja järjestää niiden yksityiskonsertteja. Vuonna 1850 Wieprecht johti Euterpe-orkesteria konsertissa, joka omistettiin yksin Mayerin teoksille.[2]
Vuodesta 1862 Mayer asui Stettinissä ja vuodesta 1875 kuolemaansa Berliinissä. Hänen musiikkiaan esitettiin aikanaan eri puolilla Eurooppaa, ja hän saavutti eläessään arvostusta lukuisilla orkesteri- ja kamarimusiikkiteoksillaan. Hän sävelsi myös lauluja.[1] Kamarimusiikkiteosten joukossa oli muun muassa jousikvartettoja ja orkesteriteosten joukossa sinfonioiden lisäksi pianokonsertto (1850).[2] Mayer sävelsi myös lauluja[1] ja soolopianoteoksia.[2] Hänen viimeiseksi sävellyksekseen jäi Notturno (op. 48), jonka hän omisti viulisti Joseph Joachimille. Mayer jäi vähitellen unohduksiin kuolemansa jälkeen, mutta kiinnostus hänen työtään kohtaan elpyi 1980-luvulla, ja useita levytyksiä hänen musiikistaan on julkaistu 2000-luvulla.[1] Mayerin musiikista suuri osa on kuitenkin levyttämättä.[2] Täyden katalogin hänen teoksistaan julkaisi Almut Runge-Woll vuonna 2003. Mayerin eräitä kuvanveistäjänä luomia teoksia on edelleen kokoelmissa.[1]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
| ||||||||||||||||||||||||||
