Emil Mannstén

Emil Mannstén, sukunimi myöh. Mansiala (22. tammikuuta 1873 Valkeala – 18. joulukuuta 1944 Helsinki) oli suomalainen kirjallisuuden suomentaja. Hän käytti myös nimimerkkiä Eemil Suasmaa.

Suomennoksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

K. H. Caspari : Koulumestari ja hänen poikansa : kertomus 30 vuotisen sodan ajoilta. Otava, Kuopio 1897
Viktor Rydberg : Kuljeksivat teinit : kertomus rahvaan elämästä. Otava, Helsinki 1898
Viktor Rydberg : Itämeren risteilijä : 1-2 osa ; suom. Emil Mannstén ; runokappaleet suom. E. Tamminen. Otava, Viipuri 1899
Anton Tšehov : Lääkärin kohtalo eli sairaalan n:o 6. Otava, Kuopio 1900
Peter Nikolajevitsh Polevoi : Ei rahallakaan : kertomus. Otava, Kuopio 1902
Nicholas Wiseman : Fabiola eli katakombien kirkko : mukaelma Wisemanin kuuluisasta samannimisestä teoksesta. Karjalan kirjakauppa, Sortavala 1902
Vasili Nemirovitš-Dantšenko : Majurin holhokit. Otava, Kuopio 1902
Clara Tschudi : Marie Antoinette; norjankielestä suomentanut Emil Mannstén. Suomentaja, Viipuri 1906
Ignati Potapenko : Vanhan ylioppilaan muistelmia. Karisto 1909
J. Blicher-Clausen : Suurvaras : kertomus. Karisto 1910
Alexander Kuprin : Alikapteeni Rybnikov. Karisto 1919
Anton Tšehov : Kaksintaistelu. Karisto 1921
Grigori Danilevski : Naisenryöstö : romaani Ukrainasta. Karisto 1922

Nimimerkillä Emil Suasmaa:

Pjotr Kropotkin : Vallankumousmiehen muistelmia 1-2 nide ; esipuheen kirjoittanut Georg Brandes ; ainoasta tekijän Venäjää varten hyväksymästä, tarkastamasta ja täydentämästä painoksesta suomentanut Eemil Suasmaa. Kansa, Helsinki 1910
Pjotr Kropotkin : Vallankumouksen ruhtinas : P. Krapotkinin muistelmia ; esipuheen kirjoittanut Georg Brand ; ainoasta tekijän Venäjää varten hyväksymästä, tarkastamasta ja täydentämästä painoksesta suomentanut Eemil Suasmaa. Kirja, Helsinki 1917

Tämä kirjailijaan liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.