Emanuele Filiberto (Aostan herttua)
Emanuele Filiberto, Aostan toinen herttua (13. tammikuuta 1869 Genova – 4. heinäkuuta 1931 Torino)[1] oli italialainen marsalkka ja Savoijin kuningashuoneen jäsen. Hän oli Italian armeijan tärkeimpiä komentajia ensimmäisen maailmansodan aikana.
Elämäkerta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Emanuele Filiberton isä oli Espanjan kuninkaana vuosina 1870–1873 ollut Aostan ensimmäinen herttua Amadeus I ja isoisä Italian kuningas Viktor Emanuel II. Hänen äitinsä oli kuningatar María Victoria dal Pozzo. Amadeuksen vanhimpana poikana Emanuele Filiberto sai tammikuussa 1871 Espanjan kruununprinssille kuuluvan Asturian ruhtinaan arvon, mutta vain kaksi vuotta myöhemmin hänen isänsä joutui luopumaan Espanjan kruunusta ja poistumaan perheineen maasta.[2][1] Abruzzon herttua Luigi Amedeo oli Emanuele Filiberton veli[2] ja Italian kuningas Viktor Emanuel III hänen serkkunsa.[3]
Emanuele Filiberto kävi Torinon sotilasakatemian ja palveli upseerina Italian tykistössä.[1][4] Hän sai kenraalimajurin arvon vuonna 1897 ja kenraaliluutnantin vuonna 1902.[1] Hän oli vuosina 1905–1910 armeijakunnan komentajana Napolissa.[5]
Maailmansodan puhjetessa Emanuele Filiberto toimi Italian tykistön tarkastajana. Italian liittyessä sotaan toukokuussa 1915 hän oli X armeijakunnan komentaja, mutta siirtyi samantien 3. armeijan johtoon.[4] Emanuele Filiberto kuului maailmansodan aikana Italian armeijan osaavimpiin komentajiin. Hänen armeijansa onnistui valtaamaan Gorizian kuudennessa Isonzon taistelussa elokuussa 1916 ja luomaan siten Italialle sillanpääaseman Isonzojoen vastarannalle. Tämä oli ainoa Italian Isonzon taisteluissa saavuttama merkittävä voitto. Italialaisten linjojen hajottua Caporetton taistelussa lokakuussa 1917 Emanuele Filiberto pelasti 3. armeijan perääntymällä hallitusti Tagliamenton taakse.[3] Hän osallistui vuonna 1918 Piavejoen linjan puolustustukseen.[5]
Emanuele Filiberto ylennettiin sodan aikana kenraaliksi (generale di corpo d’armata). Sodan jälkeen hän sai vuonna 1919 Italian armeijan ylimmän kenraalinarvon (generale d’esercito) ja hänet nimitettiin ylimmän sotaneuvoston jäseneksi sekä 1. armeijan komentajaksi.[4] Fasistihallinto antoi hänelle marsalkan arvon vuonna 1926.[3] Emanuele Filiberto oli vuosina 1925–1927 Opera nazionale dopolavoro -organisaation puheenjohtaja.[5] Kuoltuaan vuonna 1931 hänet haudattiin Redipuglian sotamuistomerkin yhteyteen maailmansodassa kaatuneiden sotilaidensa luo.[1]
Perhe[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Emanuele Filiberton puoliso oli vuodesta 1895 Orléansin ”prinsessa” Hélène, Pariisin kreivin tytär.[6] Emanuele Filiberton kuoltua Aostan herttuan arvon peri hänen poikansa Amedeo, josta tuli myöhemmin Etiopian varakuningas.[3] Nuoremmasta pojasta tehtiin toisen maailmansodan aikana Kroatian nukkehallitsija nimellä Tomislav II.
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c d e Andrea Merlotti: Savoia Aosta, Emanuele Filiberto di, duca d'Aosta (italiaksi) Dizionario Biografico degli Italiani (2018), Enciclopedia Treccani. Viitattu 6.8.2022.
- ↑ a b Nordisk familjebok (1904), s. 750–751 (ruotsiksi) Runeberg.org. Viitattu 6.7.2022.
- ↑ a b c d Duke of Aosta (englanniksi) Firstworldwar.com. Viitattu 14.12.2013.
- ↑ a b c Nordisk familjebok, täydennysosa (1922), s. 238 (ruotsiksi) Runeberg.org. Viitattu 13.12.2013.
- ↑ a b c Savòia, Emanuele Filiberto di, duca d'Aosta (italiaksi) Enciclopedia on line, Enciclopedia Treccani. Viitattu 6.8.2022.
- ↑ Nordisk familjebok (1904), s. 1193 (ruotsiksi) Runeberg.org. Viitattu 13.12.2013.
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Emanuele Filiberto (Aostan herttua) Wikimedia Commonsissa
| ||||||||||||||||||
