Siirry sisältöön

Amedeo (Aostan herttua)

Wikipediasta
Amedeo
Aostan herttua
Amadeo 1930-luvulla
Aostan 3. herttua
Valtakausi 4.7.1931 – 3.3.1942
Edeltäjä Emanuele Filiberto
Seuraaja Aimone
Puoliso Anna d’Orléans (vih. 1927)
Lapset 2
Ammatti kenraali

Amedeo Umberto Lorenzo Marco Paolo Isabella Luigi Filippo Maria Giuseppe Giovanni, Aostan kolmas herttua (21. lokakuuta 1898 Torino, Italia – 3. maaliskuuta 1942 Nairobi, Kenia)[1][2] oli italialainen kenraali ja Italian kuningasperheen jäsen, joka toimi Italian Itä-Afrikan varakuninkaana vuosina 1937–1941 ja komensi sinne sijoitettuja italialaisia joukkoja toisen maailmansodan Itä-Afrikan taisteluissa.

Suku

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Amedeon isä oli marsalkan arvon saanut Aostan herttua Emanuele Filiberto ja isoisä Espanjan kuningas Amadeus I.[1][2] Amedeon äiti Hélène d'Orléans oli Ranskan syrjäytettyyn Orléans-hallitsijasukuun kuuluneen Philippe d’Orléansin ja herttuatar Maria Isabel d’Orléans-Montpensierin tytär.[2] Italian kuningas Viktor Emanuel III oli Amedeon isän serkku.[3] Hänen nuorempi veljensä Aimone oli Kroatian kuningas Tomislav II.

Avioliitto ja jälkeläiset

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Amedeo avioitui vuonna 1927 serkkunsa Anna d’Orléansin kanssa.[1][2] Heille syntyi kaksi tytärtä.[2]

Koulutus ja sotilasura

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Amedeo aloitti opinnot Nunziatellan sotakoulussa Napolissa vuonna 1913 ja osallistui ensimmäiseen maailmansotaan tykistöupseerina sekä vuosina 1925–1931 sotaan Libyan heimoja vastaan.[2][1]

Hän yleni kapteeniksi vuonna 1916 ja everstiksi vuonna 1928. Amedeo peri Aostan herttuan arvon isänsä kuoltua vuonna 1931.[2] Vuodesta 1932 lähtien hän palveli ilmavoimissa,[1] joissa hän sai prikaatikenraalin arvon vuonna 1934, divisioonakenraalin arvon vuonna 1936 ja generale di squadra aerea -arvon vuonna 1937.[2]

Fasistit nousivat valtaan vuonna 1922 kuningas Viktor Emanuel III:n sallittua heidän marssinsa Roomaan. Yhdeksi syyksi tälle on epäilty sitä, että Viktor Emanuel pelkäsi tulevansa syrjäytetyksi ja fasistimyönteisen Amadeon nousevan todennäköisesti uudeksi kuninkaaksi.[4] Vuosina 1932–1939 Amadeo asui perheineen Miramaren linnassa Triestessä.[5]

Itä-Afrikan kenraalikuvernööri ja varakuningas

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Hänet nimitettiin vuonna 1937 Italian Itä-Afrikan kenraalikuvernööriksi ja varakuninkaaksi Rodolfo Grazianin tilalle.[2][1] Italian Itä-Afrikka oli muodostettu yhdistämällä vuosina 1935–1936 valloitettu Etiopia ja Italian aiemmat siirtomaat Italian Somalimaa ja Eritrea.

Toisen maailmansodan aikana Aostan herttua oli varakuninkuuden ohella Italian Itä-Afrikkaan sijoitettujen sotajoukkojen komentaja. Hänellä oli käytössään 250 000 sotilasta, 400 tykkiä, 213 lentokonetta ja 200 panssarivaunua.[1] Hän valloitti elokuussa 1940 vaivattomasti Brittiläisen Somalimaan, mutta voitosta ei ollut pitkäaikaista hyötyä, koska Italian hyökkäys Egyptiin epäonnistui. Tammikuussa 1941 britit aloittivat vastahyökkäyksen Italian Itä-Afrikkaan usealta suunnalta: kenraali William Platt pohjoisesta Sudanista ja kenraali Alan Cunningham etelästä Keniasta. Myös Etiopian syrjäytetty keisari Haile Selassie liittyi taisteluun.[6] Britit valtasivat Addis Abeban huhtikuussa 1941 ja Aostan herttua antautui toukokuussa Amba Alagi -vuorella.[1] Hänet oli vielä saman vuoden helmikuussa ylennetty armeijakenraaliksi.[2]

Amedeo kuoli 43-vuotiaana tuberkuloosiin ja malariaan ollessaan brittien sotavankina Nairobissa Keniassa maaliskuussa 1942.[1] Aostan herttuan arvon peri hänen veljensä, Spoleton herttua Aimone.[7]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. 1 2 3 4 5 6 7 8 9 Harjula, Mirko: Saksan liittolaiset toisessa maailmansodassa 1939 - 1945: poliitikkojen ja sotilaiden elämäkertoja, s. 19–20. Books on Demand, 2009. ISBN 978-952-498-200-9 Teoksen verkkoversio Viitattu 17.2.2026.
  2. 1 2 3 4 5 6 7 8 9 10 Savoia Aosta, Amedeo di, duca d'Aosta Treccani. Viitattu 17.2.2026. (italiaksi)
  3. ↑ Who's Who - Duke of Aosta firstworldwar.com. Arkistoitu 12.2.2003. Viitattu 17.2.2026. (englanniksi)
  4. ↑ Cannistraro, Philip V. (toim.): Historical Dictionary of Fascist Italy, s. 325. Greenwood Press, 1982. ISBN 978-0-313-21317-5 (englanniksi)
  5. ↑ History 2026. Museo Storico e Il Parco del Castello di Miramare. Viitattu 17.2.2026. (englanniksi)
  6. ↑ Beevor, Antony: Toinen maailmansota, s. 178, 182–184. Suomentanut Jorma-Veikko Sappinen. WSOY, 2012.
  7. ↑ Aostan herttua haudataan Afrikkaan. Helsingin Sanomat, 5.3.1942, s. 8. Artikkelin verkkoversio.

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Amedeo_(Aostan_herttua)&oldid=24210107”