Elise Gymnastics
| Elise Gymnastics | |
|---|---|
 |
|
| Perustettu | 1921 |
| Historia | Elannon Isku (1921–2008) Voimistelu- ja urheiluseura Elise (2008–2020) Elise Gymnastics (2020–) |
| Kotipaikka | Helsinki, Suomi |
Koripallon SM-mitalit |
|
| Pronssia | 2 (1948, 1949) |
| Kotisivu | https://www.elise.fi |
Elise Gymnastics, aiemmin Voimistelu- ja urheiluseura Elise (2008–2020) ja alun alkaen Elannon Isku, on 1921 perustettu TUL:n helsinkiläinen urheiluseura, jonka piirissä harrastetaan rytmistä voimistelua, joukkuevoimistelua, akrobatiavoimistelua, aikuis- ja perheliikuntaa ja tanssillista voimistelua. Seura toimii Helsingissä. Seurassa on yli 1 000 jäsentä ja sillä on Suomen Voimisteluliiton Huippuseura- ja tähtiseura statukset.
Voimistelulajien seura Elise Gymnastics
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Seura on tullut erityisesti tunnetuksi menestyksekkäistä rytmisen voimistelun edustajista, kuten moninkertainen Suomen ja Pohjoismaiden mestari Maria Ringinen[1]. Myös Ekaterina Volkova teki maineikkaan uran ja edusti seuraa ja Suomea Rion olympialaisissa 2016. Hän voitti lukuisia Suomen- ja Pohjoismaiden mestaruuksia. Pohjoismaiden mestari Katri Työppönen (o.s. Kalpala) edusti Suomea olympialaisissa 1996, ja Pohjoismaiden mestari Heini Lautala olympialaisissa 2000.
Monilajiseura Elannon Isku
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Elannon Iskun päälajeja perustamisvaiheessa oli yleisurheilu. Ensimmäinen TUL:n yleisurheilumestari oli Väinö Hynninen korkeushypyssä. Seuran nimekkäitä urheilijoita 1930-luvun lopulla olivat kuulantyöntäjä Voitto Elo ja kestävyysjuoksija Matti Laihoranta. Heistä Elo oli vuoden 1937 Antwerpenin työläisolympialaisten kuulantyönnön mestari.[2]
Sodan jälkeen Iskun yleisurheilunimiä olivat pituushyppääjä Jorma Valkama, kiekonheittäjä Tauno Karlsson ja kestävyysjuoksija Erik Asikainen. Heistä Jorma Valkama saavutti vuoden 1956 Melbournen olympialaisissa olympiapronssia ja hyppäsi samana vuonna mm. pituushypyn SE:ksi 777 cm.[2]
Suunnistus oli myös sotavuosien jälkeen nouseva laji Iskun lajeissa. Vuonna 1947 Olavi Mannonen otti Suomen mestaruuden. Ikämiessarjoissa Iskun miehiä esiintyi mitalistien joukossa 1950-luvulla. Toinen sotien jälkeen näkyvä laji oli koripallo, jossa Isku nousi niin TUL:n kuin SM-sarjaan. Vuoden 1946 SM-sarjassa sijoitus oli 4. tasapisteissä SM-pronssijoukkueen kanssa ja vuosina 1948 ja 1949 tuli SM-pronssia. Vuosina 1946-1948 Isku saavutti kolme peräkkäistä TUL:n mestaruutta. Iskun menestyksekäs miesten koripalloaikakausi päättyi kaudella 1953 putoamiseen pääsarjasta. Naisten puolella Isku pelasi SM-sarjaa kaudella 1949. Edeltävänä kautena naiset saavuttivat TUL:n koripallomestaruuden. Elannon Isku pelasi myös lentopallossa pääsarjaa kertaluontoisesti vuonna 1958. Miesten telinevoimistelu oli myös 1940-luvun lopulla ja 1950-luvulla Iskun ykköslajeja, kuna seuraan liittyivät vuonna 1949 nimekkäät Lontoon olympiavoittajat Veikko Huhtanen ja Paavo Aaltonen yhdessä Kalevi Viskarin ja Mauri Hiltusen kanssa. Iskun voimistelöijoista myöhemmin olympiavoimistelijoiksi nousivat Viskari ja Sakari Olkkonen.[2]
Iskun Kalevi Heinänen valittiin Vuoden koripalloilijaksi 1940-luvulla kaksi kertaa.[3] Olympiapronssia ovat voittaneet Iskun Kalevi Viskari[4] voimistelun joukkuekilpailussa 1952 sekä Jorma Valkama[5] pituushypyssä 1956. Kolminkertainen telinevoimistelun olympiavoittaja Paavo Aaltonen[6] voitti Iskun jäsenenä rekin maailmanmestaruuden 1950.
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Mtv3-uutiset
- 1 2 3 Elannon Isku tehnyt neljä vuosikymmentä arvokasta työtä työpaikkaurheilun hyväksi. Helsingin Sanomat, 21.3.1961, s. 25. HS Aikakone (vain tilaajille). Viitattu 20.11.2025.
- ↑ Urheilutoimittajien vuoden koripalloilijat. Web Archive 2017 (Basket.fi).
- ↑ Olympiahistoria, kisatulokset 1952 (Arkistoitu – Internet Archive). Noc.fi.
- ↑ Olympiahistoria, kisatulokset 1956 (Arkistoitu – Internet Archive). Noc.fi.
- ↑ Olympiahistoria, kisatulokset 1948 (Arkistoitu – Internet Archive). Noc.fi.