Elis Sivén
Elis Sigfrid Sivén (10. helmikuuta 1879 Orimattila – 1949) oli suomalainen toimitusjohtaja, liikemies ja urheiluvaikuttaja.[1][2][3][4][5]
Sivén suoritti Helsingin teollisuuskoulun kone- ja sähköosaston kurssin. Sivén oli Tampereen Puhelin Oy:n teknillisenä johtajana 1900–1917 ja Viipurin Puhelin Oy:n toimitusjohtajana 1918–1930. Vuonna 1917 Sivén oli jonkin aikaa myös Tampereen palopäällikkönä. Hän oli mukana perustamassa Puhelinlaitosten liittoa ja toimi liiton varapuheenjohtajana. Hän julkaisi vuonna 1912 ensimmäisen suomalaisen puhelinkäsikirjan.[1][3][4][5]
Sivén siirtyi sitten liikemieheksi Helsinkiin ja perusti ja hoiti siellä useita ravintoloita, niiden joukossa Kaisaniemenkatu 13:ssa sijainnut Ravintola Nizza. Hän oli jonkin aikaa Ravintolalehden päätoimittajana ja Helsingin Ravintolayhdistyksen puheenjohtajana. Sivén toimi myös Suomen Ravintolaliiton sihteerinä ja toimitusmiehenä.[1] [3][6][4][5]
Sivén harrasti jo nuorena urheilua erityisesti uintia ja mäkihyppyä. Hän liittyi 15-vuotiaana Ponnistukseen ja 17- vuotiaana hän perusti raittiusseura Kilven voimlsteluseuran, jonka keskuudessa harrastettiin muun muassa kilpasoutua. Tampereella asuessaan Sivén johti useampia voimisteluseuroja, liikeapulaisseura Kotkaa, Yritystä, Rientoa ja raittiusseura Taiston voimisteluseuraa. Sivénin johdolla Yritys-seura voitti vuosina 1904 ja 1912 liiton standardin voimistelukilpaiiuissa. Riento oli ensimmäisiä suomalaisia urheiluseuroja, jossa nyrkkeily oli ohjelmassa. Seurassa harjoitettiin myös jiu-jitsua. Sivén oli ottanut tunteja sekä nyrkkeilyssä että jiu-jitsussa opiskeluaikanaan Tukholmassa ja Berliinissä. Vuonna 1904 Sivén perusti Tampereen Uimaseuran, josta tuli hänen johdollaan yksi Suomen parhaimpia seuroja alallaan. Tampereelta lähetettiin muun muassa Venäjälle useampina vuosian uimaopettajia ja uimaseuran toimesta saatiin Tampereelle vuonna 1908 ensimmäinen varsinainen uimalaitos, Palomäen uimalaitos. Sivén harrasti uimahyppyjä ja edusti seuraansa monissa kilpailuissa.[1][3]
Sivén kuului Tampereen suojeluskunnan perustajiin ja hän osallistui Suomen sisällissotaan. Hän järjesti ennen sodan puhkeamista salaisia puhelinasemia Tampereelle ja lähiympäristöön. Sivén joutui sitten punaisten vangiksi ja oli vankina Tampereen valtaukseen saakka. Sodan loppuun saakka Sivén toimi sitten valkoisten Hämeen rintaman puhelin- ja lennätinhallinnon alipäällikkönä. Viipurissa asuessaan hän oli sikäläisen suojeluskunnan esikunnan jäsenenä ja suojeluskunnan talouspäällikkönä ja Helsingissä hän kuului Helsingin Ikämiessuojeluskuntaan. Viipurissa asuessaan Sivén oli myös sikäläisen VPK:n ylipäällikkönä ja kunnan puheenjohtajana. Viipurin Radioyhdistyksen puheenjohtajana Sivén oli 1926–1929. Hän oli lisäksi muun muassa Tampereen Nuorisoseuran puheenjohtajana, Viipurin Teknillisen Klubin johtokunnan jäsenenä ja Pyöreän tornin isännöitsijänä sekä Viipurin Teollisuusyhdistyksen ja Viipurin Näyttämön puheenjohtajana.[3][7][5]
Julkaisuja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Puhelinrakenteiden käsikirja. Karisto 1911
- Otteita Viipurin V.P.K:n 60-vuotisen toiminnan ajalta. Viipuri 1927
- Jiu-jitsu opas. Lukemisto, Helsinki 1932, 3. painos Tekijä, Helsinki 1944
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c d Elis Sivén 60-vuotias, Aamulehti, 10.02.1939, nro 39, s. 6, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot
- ↑ Hautahaku.fi : Siven Elis Sigfrid
- ↑ a b c d e 60 vuotta, Ajan Suunta, 10.02.1939, nro 39, s. 2, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot
- ↑ a b c Sjuttioåring, Hufvudstadsbladet, 11.02.1949, nro 40 (2. painos), s. 4, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot
- ↑ a b c d Joht. Elis Sivén 60-vuotias, Helsingin Sanomat, 10.02.1939, nro 39, s. 6, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot
- ↑ Nizza Ravintola, Suomen liikekalenteri, 01.01.1938, nro 1938, s. 142, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot
- ↑ Kymmenen vuotta radiotoimintaa Viipurissa. Viipurin Radioyhdistys täyttää vuosia, Kansan Työ, 17.12.1935, nro 290, s. 5, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot