Elis Duncker
Elis Gabriel Duncker (1. helmikuuta 1844 Artjärvi – 8. syyskuuta 1876 Helsinki)[1] oli suomalainen oopperalaulaja, jonka ääniala oli baritoni. Hän oli ensimmäisiä perusteellisen koulutuksen saaneita suomalaisia laulajia. Duncker oli lyhyeksi jääneen elämänsä aikana Suomalaisen Oopperan alkutaipaleen kantavia voimia.
Duncker pääsi ylioppilaaksi vuonna 1864 ja osallistui kolmanteen ylioppilaiden 12-jäsenisen kuoron konserttimatkaan vuonna 1869. Siviiliammattinaan Duncker suoritti tuomarin tutkinnon 1870, mutta tästä huolimatta hän omisti elämänsä laulamiselle. Pietarissa Duncker opiskeli C. Everardin johdolla 1871 ja Milanossa F. Lampertin johdella ja Firenzessä L. Vannuccinin johdolla 1871 ja 1873.[1] Ensikonserttinsa Duncker piti 1872 ja oopperadebyttinsä vuonna 1874. Tällöin hän lauloi nimiosan Figaron häissä. Molemmat olivat aikakautensa suuria menestyksiä. Samalla kun Duncker teki vuonna 1876 opintomatkan Berliiniin ja Pariisiin, hän konsertoi useilla paikkakunnilla ja useissa oopperataloissa. Palattuaan takaisin kotimaahansa, Duncker kuoli äkillisesti. Lyhyen uransa aikana hän ehti saavuttaa runsaasti hartaita ihailijoita.[2]
Dunckerin näyttämötaiteellisia tehtäviä olivat muun muassa Figaro Gioacchino Rossinin koomisessa oopperassa Sevillan parturi ja Ferraran herttua Gaetano Donizettin oopperassa Lucrezia Borgia.[2]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b Biografinen Nimikirja: Elämäkertoja Suomen entisiltä ja nykyajoilta s. 148. Viitattu 30.11.2019.
- ↑ a b Kotimaisia näyttämötaiteilijoita sanoin ja kuvin. Kustannusliike Opas, Viipuri 1930, s. 45.
|
