Elinor Ross

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Elinor Ross

Elinor Ross (1. elokuuta 1926 Tampa, Florida6. maaliskuuta 2020 New York, New York) oli yhdysvaltalainen oopperalaulaja, äänialaltaan sopraano.[1]

Ross opiskeli Syracusen yliopistossa ja harkitsi uraa lääketieteessä. New Yorkin kaupunkiin muutettuaan hän kuitenkin opiskeli laulua ensisijaisesti William Hermanin johdolla. Hän sai opetusta myös Leo Resnickiltä ja Stanley Sontagilta. William Hermanin studiolla samanaikaisesti hänen kanssaan opiskelivat Roberta Peters, Nedda Casei ja Elaine Malbin. Ross teki ammattilaisena debyyttinsä vuonna 1958 Leonoran roolissa Trubaduurin esityksessä Cincinnatin oopperassa. Esiintyjiin kuuluivat hänen ohellaan Jussi Björling, Giulietta Simionato ja Ettore Bastianini. Ross sai managerikseen Sol Hurokin ja pääsi laulamaan Euroopan johtaviin oopperataloihin, kuten La Scalaan, La Feniceen, Arena di Veronaan, Wienin valtionoopperaan ja Staatsoper Unter den Lindeniin.[1]

Maineensa kasvaessa Euroopan oopperataloissa 1960-luvun mittaan Ross alkoi saada tarjouksia myös Metropolitan-oopperasta, jossa hän lopulta debytoi vuonna 1970 Turandotin roolissa. Hän korvasi esityksessä lyhyellä varoitusajalla Birgit Nilssonin. Rossin muita rooleja Metropolitan-oopperassa olivat Tosca, Amelia, Lady Macbeth ja Santuzza. Viimeisen kerran Ross esiintyi Metropolitan-oopperassa 24. marraskuuta 1979 Aidan roolissa James Conlonin johtamassa esityksessä. Esitystä seuranneena aamuna hän heräsi kasvohalvausoirein, joiden todettiin johtuvan vaikeasta Bellin halvauksesta. Sairastuminen päätti Rossin oopperauran, mutta hän esiintyi jonkin aikaa vielä 1980-luvulla konserttisalissa etenkin Taiwanissa ja Hongkongissa. Vuonna 1996 Ross lauloi ensimmäistä kertaa moniin vuosiin Giulio Gari Foundationin järjestämässä gaalakonsertissa. Siellä hän tulkitsi George Gershwinin Kesäyön Richard Woitachin pianosäestyksellä.[1]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]