Eläkepommi

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Sosiaaliturvamenojen kasvun kuvaaja Iso-Britanniasta. Vuonna 1960 yhtä tuensaajaa kohden oli 5,1 työntekijää ja vuonna 2030 on ennustettu olevan vain 2,2 työntekijää.

Eläkepommiksi kutsutaan talousvaikutuksia, jotka aiheutuvat eläkeläisten määrän äkillisestä kasvusta. Suomessa 2000-luvulle tultaessa eläkepommia ennakoitiin 2010-luvulle, kun suuret ikäluokat siirtyivät eläkkeelle. Tämän pelättiin aiheuttavan myös työvoimapulaa.

Suomessa eläkeläisten määrän kasvaessa valtion menojen odotetaan nousevan ja verotulojen laskevan. Osittain rahastoivan eläkejärjestelmän vuoksi Suomen talous on eläkkeiden rahoituksen kannalta kuitenkin paremmassa asemassa kuin monissa muissa Euroopan maissa. Toisaalta Suomen väestörakenteen vuoksi huoltosuhde tulee huonontumaan huomattavasti. Valtion rahoituksen ja rahastoinnin ajoitus on avainasemassa, kun eläkepommin epätoivottuja vaikutuksia pyritään välttämään.

Asian korjaamiseksi on ehdotettu yksittäisen työntekijän työpanoksen lisäämistä työn tuottavuuden kasvun lisäksi yksittäisen työntekijän työhön käyttämän ajan määrää kasvattamalla. Pääministeri Matti Vanhanen ehdotti työurien pidentämistä alkupäästä ja loppupäästä, pääasiassa nostamalla eläkeikää kahdella vuodella 65 vuoteen.[1][2] Työmääriä voitaisiin periaatteessa pidentää työpäiviä tai työviikkoa pidentämällä tai lomia vähentämällä, mutta tällainen muutos lienee poliittisesti mahdoton. Työttömyys laskenee, jos työpaikkoja vapautuu luonnollisen poistuman seurauksena. Työperäistä maahanmuuttoa voidaan lisätä, etenkin jos on työvoimapula eli työtä riittää myös ulkomaalaisille.[3]

Vuonna 2015 enää joka kymmenes suurten ikäluokkien jäsen oli ansiotyössä. Eniten ihmisiä jäi eläkkeelle vuonna 2009. Työvoimapulan sijaan suurten ikäluokkien eläköityminen on helpottanut työttömyyttä.[4]

Teemu Muhonen ja Jari Hanska väittävät pamflettikirjassaan Eläketurma – Miksi Suomeen tarvitaan uusi sukupolvisopimus, että eläkepommi tapahtui Suomessa, mutta siihen ei kiinnitetty julkisessa keskustelussa huomiota. Heidän mielestään eläkemenot nousivat merkittävästi 18 miljardista 28 miljardiin 2007–2014, ja se on vaikuttanut Suomen kestävyysvajeeseen ja leikkaustarpeeseen. Heidän mielestään eläkemenojen kasvu ei johdu väestön ikääntymisestä eli eläkeläisten määrän kasvusta, vaan siitä että suuriin ikäluokkiin kuuluvien eläkkeet ovat suurempia kuin aiempien ikäpolvien. Muhosen ja Hanskan mielestä ansiotulojen verotusta on jouduttu keventämään, koska eläkemaksuja on nostettu. Se taas on rapauttanut hyvinvointivaltion rahoitusta.[5]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]